Kuinka pidentää rakennuksen elinkaarta ja vähentää ympäristökuormia?

Olen saanut ilon ja kunnian vetää rakentamisen jaostoa maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa. Jaostossa valmistelemme rakentamisen ohjaukseen liittyviä asioita työryhmän alaisuudessa.

Lakiuudistuksen sidosryhmien edustajista koostuva sidosryhmäfoorumi pohti maanantaisessa työpajassaan muun muassa rakentamisen elinkaarta. Rakentamisen jaostossa jatkamme pian pohdintoja siitä, kuinka rakennuksen elinkaari sorvattaisiin osaksi tulevaa lainsäädäntöä.

Elinkaariajattelulla on keskeinen rooli taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

Monet odottavat jännityksellä maanantaina julkaistavaa kansainvälisen ilmastopaneelin eli IPCC:n raporttia, jota pidetään lähivuosien tärkeimpänä ilmastotutkimuksena. Viimeisten mediatietojen mukaan raportin odotetaan sisältävän madonlukuja ilmaston lämpenemisestä. Odotettavissa on rajumpia päästöleikkauksia kiireisemmällä aikataululla. Ilmaston ääri-ilmiöiden lisääntyminen on jo konkretisoitunut verkkokalvoillemme iltauutisten kuvina.

Tällä hetkellä peräti puolet maailman raaka-aineista käytetään rakentamiseen. Rakentaminen on kasvussa kaupungistumisen, väestönkasvun ja korjaustarpeiden takia.

Rakennettu ympäristö kuluttaa noin 40 % primäärienergiasta. Vaikka rakennusten energiatehokkuus on parantunut, kodeissa ja työpaikoilla on yhä useampia sähkölaitteita.

Rakentaminen ja rakennukset tuottavat noin kolmanneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Rakennusten elinkaaren pidentäminen ja vähähiilisyys ovat siksi keskeisessä asemassa, kun yritetään palauttaa luonnonvarojen käyttöä kestävälle tasolle tai ehkäistä ilmaston lämpenemistä.

Suomi on jo kansainvälisten ilmastosopimusten ja EU:n kautta sitoutunut merkittäviin kasvihuonekaasupäästövähennyksiin. Suomen tavoitteena on olla johtava kiertotalousmaa vuonna 2025 ja hiilineutraali vuonna 2045.

Vähähiilisen rakentamisen osalta Suomi on jo etenemässä: ympäristöministeriö on julkistanut syksyllä 2017 vähähiilisen rakentamisen tiekartan. Sen tavoitteena on viedä vähähiilisyys vaikuttavalla tavalla osaksi rakentamisen ohjaavaa lainsäädäntöä vuoteen 2025 mennessä.

Elinkaariajattelu on kestävän rakentamisen edellytys. Elinkaariajattelulla tarkoitetaan rakennuksen ja sen käytön sekä rakennustuotteiden koko elinkaaren vaikutusten arviointia kestävän kehityksen näkökulmista. Rakennuksen elinkaareen kuuluvat rakennusmateriaalien valmistus ja kuljetukset, rakentaminen, käyttö ja kunnossapito, korjaukset, purkutyöt ja purkujätteiden hyödyntäminen tai loppusijoitus.

Sidosryhmäfoorumin työpajaan osallistuneet pohtivat mm. sitä, millainen arvopohja elinkaariajattelua koskevan lainsäädännön lähtökohtana tulisi olla. Tulevaisuudessa rakennusten pitäisi olla kestävämpiä ja pitkäikäisempiä, osan jopa ikuisia. Rakennuksen laatuun olisi hyvä kiinnittää huomiota kustannustehokkuuden näkökulmasta. Myös tilojen muuntaminen erilaisiin tarpeisiin tulisi mahdollistaa. Tarvittaessa rakennus pitäisi voida siirtää toiseen paikkaan tai se pitäisi voida hiilineutraalisti purkaa. Myös rakennuksen oikeaan käyttöön olisi kiinnitettävä huomiota.

Työpajassa oltiin sitä mieltä, että tarvitsemme säädöstasolla annettuja raja-arvoja jollekin ympäristövaikutukselle koko rakentamisen elinkaaren ajalta. Säädöskepin lisäksi toivottiin porkkanaa. Säännösten tueksi tarvitaan kannustimia, joilla 1) voidaan tavoitella etua, 2) joiden koetaan olevan eettistä toimintaa tai 3) jotka ohjaavat joukkokäyttäytymistä suotuisaan suuntaan.

Rakentamisen jaostossa olemme rohkeasti avoimia ja toivomme vilkasta keskustelua jo ennen kuin mitään on linjattu mistään. Jaoston työ elinkaariasioiden suhteen on alussa. Nyt on aito mahdollisuus vaikuttaa ja kertoa oma mielipiteensä. Siksi kysymme:

Jos tulevassa lainsäädännössä asetettaisiin raja-arvoja esimerkiksi rakennusten hiilijalanjäljelle, mitkä rakennuksen elinkaaren vaiheet pitäisi mielestäsi ottaa huomioon?

  1. rakennustuotteiden valmistus- ja rakennuksen rakentamisvaihe
  2. käyttövaihe
  3. purku- ja kierrätysvaihe

Millaiset kannustimet motivoisivat suunnittelemaan vähähiilisempiä uusia rakennuksia ja olevien rakennusten korjauksia?

Olisiko juuri sinulla meille muita terveisiä työmme tueksi?

Ollaan yhteydessä!

Kirsi Martinkauppi
Rakentamisen jaoston puheenjohtaja

5 kommenttia artikkeliin “Kuinka pidentää rakennuksen elinkaarta ja vähentää ympäristökuormia?”

  1. Jukka Kettunen

    Elinkaaren pituuden maksimointi ei ole ollut useimmilla teollisuuden aloilla lähtökohtainen tavoite enää pitkään aikaan. Kaikkien rakennusmateriaalien 100% kierrätettävyys tulisi sen sijaan asettaa tärkeimmäksi tavoitteeksi. Kiertotalous on uusi Elinkaari?

    • Potti

      Rakennukset pitäisi rakentaa ennen kaikkea siten, että ne on terveet asua. Eli suomeksi hengittäviä. Energiamääräykset on myrkyttänyt rakentamisen. Kauhea kiire siihen päälle, 75 eri kieltä puhuvia työmiehiä työmaalle, sata vastuurajapintaa eri toimijoiden välillä ja siihen päälle vielä huono valvoja – pelkkää paskaa tulee tällä reseptillä. On järkyttävä kustannus repiä vasta rakennettu talo auki, kun siellä on kosteutta. Norjassa on puusta rakennettuja kirkkoja, jotka on kohta tuhat vuotta vanhoja, ja yhä terveitä! Pitäis nyt ottaa perinteiset ratkaisut, ja materiaalit keskiöön, ja varmistaa, että talo hengittää, ja on rakennettu siten, että sitä voidaan helposti huoltaa.

  2. Jenni Bäck

    Tarvitsemme lainsäädännön velvoitteita elinkaarinäkökulman huomioon ottamiseksi, jotka soveltuvat rakennusten eri elinkaaren vaiheisiin. Velvoitteet on asetettava rakennustyyppikohtaisesti ja toiminnallinen yksikkö elinkaarivelvoitteiden tarkasteluun on määriteltävä lainsäädännössä tarkkaan. Väljä määräys tarkasteltavista asioista ja paljon innovointivaraa määräyksen toteuttamiseen. Miten tämä pureskellaan pykäläksi?

  3. Hemmo Sumkin

    Rakennuksen elinkaari on isompi asia kuin suunniteltu käyttöikä. Suunnittelijat valitsevat rakenteille suunniteltuja käyttöikiä ja sitä kautta asetetaan teknisiä kiintopisteitä materiaalivalinnoille. Elinkaareen voi mahtua useita käyttöikiä, jos rakennuksen käyttötarkoitusta välillä muutetaan. Jokainen käyttötarkoituksen muutos tuottaa myös uusia lisäyksiä rakennuksen ympäristövaikutukseen. Kuitenkin muutokset ovat aika ajoin vääjäämättä tarpeellisia, jotta rakennukset voisivat palvella käyttäjiä tulevissa tarpeissa.

    Emme osaa kuin arvuutella, millaisia teknisiä vaatimuksia rakennuksiin kohdistuu tulevasta käytöstä esim. vaikkapa tulevan 50-100 vuoden kuluessa ja millaisiin muutostarpeisiin ne voivat johtaa rakennuksissa. Ainoa, mikä on varmaa, on että rakennuksen on pysyttävä pystyssä, pidettävä sade ja kosteus ulkona ja lämpö sisällä (ellei ole pakkasvarasto…). Nämä saadaan kyllä toteutumaan nykyisilläkin ohjeistuksilla, kunhan rakennusten huolto ja ylläpito vastaavat käytöstä aiheutuvaa kulumista.

    Jos rakennuksen elinkaarta pyritään pidentämään huolehtimalla samalla sen ympäristökuormista, olisi sen tuottamiin kuormiin osattava arvioida tulevien muutosten lisävaikutus. Miten tämä tehdään, kun emme vielä tiedä, mitä siellä tehdään tulevina aikoina? Eikä ole ollenkaan selvää, että tulevaa käyttöä varten on aina kokonaisedullisempaa korjata vanhaa kuin rakentaa uutta? Tästähän joudutaan useimmissa laajoissa korjaushankkeissa aina tekemään arviointia hankkeen alkuvaiheissa. Tällainen arviointi on joka kerta kohdekohtaisesti yksilöllinen. Siihen on vaikeaa ohjeistaa säädöstasoisesti mitään enempää kuin Rakentamismääräyksissä on nykyisellään. Mistä me tiedämme, vaikka 20 vuoden kuluttua osattaisiin ”tulostaa” rakennuksia niin taloudellisesti, että siitä aiheutuu pienempi ympäristökuorma kuin vanhan purkamisesta?

    Rakennuksen elinkaaren mittainen hiilijalanjälki on haastava kokonaisuus eikä esim. rakennusvaiheessa edes mahdollista määrittää, jos pitäisi huomioida myös tulevia käyttötarkoituksia, mikäli tulevia käyttöjä ei tiedetä. Pitää siis laskea vain tiedetyn käyttötarkoituksen mukainen CO2-kuorma valitulle käyttöiälle mukaan lukien ajateltu huolto ja ylläpito. Siinäkin on jo vaikeuskerrointa tarpeeksi. Koko elinkaari jää silloin vajaalle huomiolle ympäristökuormien osalta.

    Ensimmäinen askel on, että osaamme laskea rakennusten ”hiilidioksiditaseen” yhdenmittaisesti eri materiaaleilla, eri tuotteilla ja teknisillä ratkaisuilla, jotta vertailu olisi mahdollista. Näihin kai on kansainvälisiä standardeja. Nyt tarvittaisiin kaikkien käyttöön helppokäyttöisiä työkaluja. Tietomallien sisältöihin tullaan varmasti ennen pitkää saamaan valittujen tuotteiden hiilijalanjäljen arvoja laskentaa helpottamaan.

    Jos koko elinkaaren tuottamasta hiilijalanjäljestä muodostuu erään selvityksen mukaan käytöstä n. 84%, suurin vipuvaikutus on siellä. Vapautetaan nyt vaikka alkajaisiksi CO2-päästötön primäärienergiatuotanto kokonaan veroista. Samalla kyseisiä energiamuotoja hyödyntävät rakennukset voisivat saada kiinteistöveroetuuksia. Kyllä se ohjaa valintoja.

  4. Ilkka Törmä

    En ole rakennusten fysiikan tuntija, mutta jotain varmaan tartis tehdä toisin, jotta kaksi vuotta vanhat koulut ei homehtuisi. Anteeksi vaan virkamiehet, mutta epäilen että sairaat talot – ilmiö on seurausta kiristyneistä lämmöneristysvaatimuksista.

    Tunnen rakennuksia, jotka on kolmekin kertaa siirretty paikaltaan. Kyseessä on tietysti hirsitalo. Ei me kiertotalouden varjolla voida palata savupirtteihin.

Kommentoi

Kommentistasi lähetetään julkaisupyyntö blogin ylläpitäjille. Kiitos kommentistasi!