Tilaa vuorovaikutukselle oikeaan aikaan

Maankäyttö- ja rakennuslakia on pidetty julkishallinnon edistyksellisenä tienavaajana osallistumisen ja vuorovaikutuksen kehittämisessä. Osallistumismahdollisuus kaava-asioiden valmisteluun ja avoin tiedottaminen on nostettu yhdeksi lain keskeisimmistä tavoitteista. Kaavoituksen vuorovaikutus on toiminut usein ukkosenjohdattimena alueidenkäytön lisäksi myös muissa keskusteluissa hallinnon ja kansalaisten välillä.

Osallistumiseen ja vuorovaikutukseen liittyviä säännöksiä on pidetty pääosin hyvin toimivina. On paljon esimerkkejä kaavaprosesseista, joissa vuorovaikutus on hoidettu hyvin. Toisaalta on todettu, että monessa tilanteessa kyllä kuullaan, muttei kuunnella. Osallistumisen vaikuttavuus on toisinaan koettu huonoksi. On myös tuotu esille, että menettelyissä korostuu yksittäisiin kaavoihin liittyvä kuuleminen. On vaikea miettiä, miten oma viesti pitäisi tuoda esille, jos samanaikaisesti vireillä on usea eritasoinen kaava.

Nykyisessä laissa osallistumista koskevat säännökset ovat joustavia. Kaavojen vireille tulosta pitää ilmoittaa ja kaavaprosessin alkuvaiheessa on laadittava osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Valmisteluvaiheessa pitää varata mahdollisuus mielipiteensä esittämiseen ja jokainen kaavaehdotus on pidettävä julkisesti nähtävänä. Menettelystä ei säädetä tarkemmin, mikä mahdollistaa monenlaiset käytännön toteutukset.

On selvää, että kaavaprosesseihin liittyvissä menettelyissä tarvitaan joustavuutta. Kaavat ovat erilaisia ja siten osallistumisen ja vuorovaikutuksen tarve vaihtelee. On tilanteita, joissa voidaan edetä suoraviivaisesti kaavaehdotukseen, ja tilanteita, joissa päätöksiin vaaditaan runsaasti erilaisten vaihtoehtojen vuorovaikutteista pohdintaa. Joustavuudella on kuitenkin kääntöpuolensa. Se mahdollistaa myös hyvin niukan vuorovaikutuksen tai sen painottamisen prosessin myöhäiseen vaiheeseen, jolloin moniin keskeisiin valintoihin on jo käytännössä sitouduttu.

Tästä syystä erityisesti varhaisen vaiheen osallistumisen vahvistaminen on nostettu esille jo MRL-uudistuksen alkuvaiheessa. Osallistumista ja vuorovaikutusta pohtiva jaosto hahmottelee, miten säännöksillä voidaan tukea sitä, että jo kaavoitusta käynnistettäessä voidaan aidosti käydä vuoropuhelua suunnittelun tavoitteista ja lähtökohdista? Miten voidaan vaikuttaa siihen, että osalliset eivät koe tulevansa jo valmiiksi katettuun pöytään kaavan tullessa vireille?

Toki on muistettava, että tässä asiassa on paljolti kysymys menettelyjen kehittämisestä ja asenteista. Säännösten mahdollisuudet edistää aitoa vuorovaikutusta ovat rajalliset. Monet kunnat ovat jo nykyisten säännösten puitteissa panostaneet varhaisen vaiheen vuorovaikutukseen. Haasteena on löytää säännöksissä sopiva tapa korostaa kaavoituksen aloitusvaiheen merkitystä ilman, että luodaan kaavoitusmenettelylle liian ahtaat puitteet.

Miten lainsäädännöllä voitaisiin mielestäsi edistää varhaisen vaiheen osallistumista? Entä osallistumisen vaikuttavuutta? Voit antaa myös muita terveisiä työmme tueksi kommentoimalla tätä blogia.

2 kommenttia artikkeliin “Tilaa vuorovaikutukselle oikeaan aikaan”

  1. Olli Ristaniemi

    Moi,
    Hyvää pohdintaa. Osallistamisen vahvistaminen kaavoituksen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on oleellista. Meillä on tästä Keski-Suomessa hyvä esimerkki, joka liittyy maakuntakaavaan.

    Maakuntakaavan tarkistuksessa keskustelimme ennen kaava-aloituksen päätöstä reilut puoli vuotta kuntien, järjestöjen, viranomaisten jne. kanssa, mitkä ovat tarkistuksen suhteen ajatuksemme, mitä aiotaan tehdä, mitä strategisuus tarkoittaa jne. Saimme hyvän käsityksen siitä mihin suuntaa pitää lähteä ja millä tasolla.

    Tämä epävirallinen kierros näkyi sitten prosessiin kuluessa lausuntojen ja muistutusten vähäisessä määrässä ja sisällössä ja nopeutti itse kaavaprosessia. Tämä menettelytapa otettiin käyttöön Anna-Kaisa Tupalan gradun johtopäätöksistä; Gradun hän teki Keski-Suomen 3. vaihemaakuntakaavan (turvetuotanto, suoluonto ja tuulivoima) sosiaalisista vaikutuksista (https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/43137/URN:NBN:fi:jyu-201404011447.pdf?sequence=1)

    T. Olli

  2. Ilkka Törmä

    Vuonna 2008 valmistui tutkimus, jossa analysoitiin julkisia ja yksityisiä maankäytön kehittämishankkeita ja yhteistoimintaa niissä. Yhteistoiminnasta laadittiin JYMY – malli. Nyt kun tutkimuksesta on kulunut 10 vuotta, olisi aihetta miettiä yhteistyön sisältöä uudelleen.

    On väärin tarkastella hankkeita maankäytön suunnittelun näkökulmasta. Kyllä yhteistyön keskiöön on nostettava itse hanke. Yhteiskuntaa kehitetään hankkeiden avulla. Tämä käy selvästi ilmi, kun tarkastelee kuntien kaavoituskatsauksia. Lähes jokaisen kaavamuutoksen taustalla on hanke, joko yksityinen (esimerkiksi sellutehdas, kauppakeskus) tai julkinen (esimerkiksi uusi koulu, lisäraide rautatiehen). Hankkeen suunnittelun ja toteutuksen lisäksi hankkeisiin tarvitaan erilaisia viranomaissuunnitelmia ja lupia.

    Päällekkäisen suunnittelutyön välttämiseksi pitäisi hankkeen suunnittelu tehdä tiiviissä yhteistyössä kaavoitus- ja lupaviranomaisten kanssa. Esimerkiksi voitaisi käyttää yhteisiä suunnittelijoita. Tiedottaminen ja vuorovaikutus tulee asianosaisten näkökulmasta selkeämmäksi, kun hankkeen tiedottamisen yhteydessä viestitään myös kaavoituksesta ja lupa-asioista. Esimerkkinä voisi olla vaikka hankkeen, kaavoituksen ja lupa-asioiden yhteiset asianosaisten kuulemistilaisuudet.

    Vireillä olevassa maankäyttö ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa on tavoitteiksi otettu muun muassa prosessien nopeuttaminen ja selkiyttäminen. On esitetty kuntiin yhtä kaavatasoa. Ehdotuksen mukaan tuo kaavataso olisi kuntakaava, mutta esitän tuon kaavan nimeksi hankekaava, joka voitaisi laatia hankkeen koko huomioonottavassa mittakaavassa ja tarkkuudessa.

Kommentoi

Kommentistasi lähetetään julkaisupyyntö blogin ylläpitäjille. Kiitos kommentistasi!