Haluan avoimuutta!

Mitä me ihmiset kaipaamme sekä maankäytön suunnittelulta että toteutukselta? Avoimuutta ja vuorovaikutusta. Tämä kestotarpeemme tuli esille taas kerran, kun 17.12. maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisen sidosryhmäfoorumi mietti kaavojen toteuttamista ja kunnan maapolitiikan säännösten toimivuutta.

Milloin kaipaamme avoimuutta? Oikeastaan aina, kun meitä koskevista asioista päätetään. Milloin taas olemme sitä mieltä, että avoimuutta ei ole ollut tarpeeksi? Ainakin silloin, kun meille annetaan tilaisuus osallistua ja mielipiteemme kuitataan hyvää tarkoittaen sanomalla: hyvä mielipide, väärä tilaisuus.

Milloin minua koskevista asioista päätetään? En tiedä, maailma ja hallintobyrokratia on melko monimutkaista. Olisinkin varsin tyytyväinen, jos minua opastettaisiin käyttämään äänivaltaani oikea-aikaisesti. Monimutkainen menettelyiden ketju toimii, jos on opastusta – joko elävää neuvontaa tai digitaalisia palvelun polkuja, joita etenen vaivattomasti oikein, ikään kuin huomaamatta.

Millä tietopohjalla muodostan mielipiteeni? Intuitiivisesti ja reaaliaikaisesti sillä tiedolla, jonka aivoni syöttävät kysymyksen esittämisen hetkellä. Aivotoimintani on sen verran yksinkertaista, että monimutkaisia laskutoimituksia ei tapahdu, vaan pyöristän ja karsin tietoa sopivasti niin, että vastaus löytyy varmasti ja nopeasti. Laatu saattaa kärsiä, mutten sitä huomaa.

Tutustunko hanketta koskevaan tietoon? Aluksi innokkaasti, mutta innokkuuteni laskee samaa tahtia käyttämäni ajan kanssa – (paitsi Yhdessä Tapauksessa, josta enemmän kohta). Into laantuu myös samaa tahtia tekstin pituuden ja vaikeaselkoisuuden kanssa. Jos en löydä tekstistä kosketuspintaa omaan elämääni tai tekstissä ei ole minulle päätä eikä häntää, silmäni painuvat ja mieli vaipuu miellyttävään unenkaltaiseen horrostilaan. Aivoni toimivat tällöin yllättävänkin monimutkaisesti: luen yhtä ja ajattelen toista.

On siis kuitenkin se Yksi Tapaus, jolloin etsin silmät kiiluen tietoa yötä päivää, kuumeisesti ja keskivaikeassa hyperventilaatiossa tiukasti asiaan keskittyen. Se on se hetki kun ymmärrän, että ei p…le, minultahan menee asunto, lenkkipolku, lähikauppa tai muu elämäni tärkeä kiintopiste alta. Sillä kirkkauden hetkellä mikään tieto ei riitä eikä mikään avoimuus herätä luottamusta. Siinä hetkessä omat vaikutusmahdollisuuteni tuntuvat yhtä vähäisiltä kuin oma olemassaoloni seitsemän ja puolen miljardin ihmisen maailmassa. Mutta en lannistu. Motivaationi on herännyt.

Maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisen digitalisaatiojaosto pohtii lain menettelykokonaisuuksia myös avoimuuden ja vuorovaikutuksen näkökulmasta, asiakaslähtöisesti. Isoja AJATUKSIA ja uusia ideoita aidosti ihmislähtöisestä kokonaismenettelystä otetaan vastaan!

Sitä odotellessa, kun elämäsi tärkeä kiintopiste on seuraavan kerran keskustelun alla, muistatko osallistua? Hyviä avoimia vuorovaikutuksen tilaisuuksia on paljon. Toivotan tarmoa ja onnistumista siinä eriaikaisten kuulemisten kudelmassa, jossa elinympäristöäsi koskeva päätös saa vähitellen muotonsa.