Digiloikka on eräs pääministeri Sipilä hallituksen ohjelman teeseistä. Tällä hetkellä rakennukset suunnitellaan digitaalisesti ja rakennusvalvonnan sähköinen asiointi on jo hyvässä vauhdissa. Yli kahdessa sadassa kunnassa on käytössä sähköinen lupamenettely ja valtaosin järjestelmä on perustunut avoimeen lähdekoodiin. Mitä muuta digitaalisuuden laaja hyödyntäminen voisi tarkoittaa rakentamisen ohjauksessa?
Rakentamisen jaosto on keskustellut rakennusten digitaalisesta käyttö- ja huolto-ohjeesta. Se laadittaisiin uusille rakennuksille ja siitä vastaisi rakennuksen omistaja. Siihen kirjattaisiin myös rakennuksen korjaukset. Rakennuksen digitaalisesta käyttö- ja huolto-ohjeesta muodostuisi auton huoltokirjaa vastaava dokumentti. Se vaikuttaisi rakennuksen arvoon kaupantekotilanteessa ja välittäisi korjaustiedot uudelle omistajalle.
Ajoissa tehdyt huollot ja suunnitelmallinen ylläpito pitävät huolta arvokkaasta rakennuskannasta. Toimiva digitaalinen, edullinen (tai peräti ilmainen) ja käyttäjälähtöinen kiinteistönpitosovellus madaltaisi kynnystä suunnitelmalliseen kiinteistönpitoon.
Digitaalisen käyttö- ja huolto-ohjeen tiedoilla olisi vähimmäisvaatimustaso ja niistä selviäisi:
- kiinteistön ja rakennuksen perus- ja laajuustiedot,
- kiinteistön toteutumatieto (as built: rakenteet, järjestelmät, tuotteet ja laitteet),
- historiatieto (rakennusajankohta, mahdollinen suojelutieto, korjaukset ja muutokset),
- laatutieto (kunto, energia ja esteettömyys) sekä
- suunnitelmat tulevista korjauksista ja huollosta.
Myös asunto-osakeyhtiölain edellyttämä kunnossapitotarveselvitys voisi tapahtua digitaalisen sovelluksen kautta. Digitaalisen käyttö- ja huolto-ohjeen määrämuotoinen rakenne mahdollistaisi rakennuskantaan liittyvän, viranomaistoiminnassa tarvittavan tiedon. Lisäksi esimerkiksi rakennustuotteiden uusiokäyttö helpottuisi ja rakennusten hiilijalanjälkeä olisi helpompi seurata.
Tekniset mahdollisuudet digitaaliselle käyttö- ja huolto-ohjeelle ovat jo olemassa. Esimerkiksi rakennuksen kolmiulotteinen tietomalli BIM (Building Information Modeling/Management) luo ja hallitsee rakennuksen informaatiota koko rakennuksen elinkaaren ajan. Mallissa voidaan tarkastella jokaista rakennusosaa erikseen, jolloin työnaikainen valvonta ja seuranta voi perustua ajantasaiseen malliin. BIM mahdollistaa myös kiinteistön hoidon ja ylläpidon mallipohjaisesti.
Kysymys tulevaa maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistusta ajatellen on, halutaanko nämä mahdollisuudet hyödyntää?
Kuka ylläpitäisi tietoalustaa, johon tiedot kerättäisiin ja kenellä olisi pääsy tietoihin? Kuinka yksityisyyden suoja sekä kuntien, kiinteistönomistajien ja eri viranomaisten tarpeet otettaisiin huomioon unohtamatta tietoturvallisuutta? Viranomaisten lisäksi tiedoista olisivat kiinnostuneita yritykset. Digitaalinen käyttö- ja huolto-ohje loisi markkinoita erilaisille teknisille ja pilvipalveluille.
Olisiko sinulla terveisiä, kun pohdimme MRL-uudistuksessa digitaalisuuden läpivientiä ja laajaa hyödyntämistä rakentamisen ohjauksessa?
Digitaalisuus on mahdollisuuksia täynnä. Voidaanko ajatella, että rakentamisen ja korjausrakentamisen vaiheet kirjattaisiin tarkkuudella, kuka tilasi, kuka teki, mitä materiaaleja käytettiin, mitä rakentamisen tekniikka käytettiin, kuka hyväksyi työn vastaanotetuksi, raportit työstä ja työn suorituksesta. Voisiko kirjauksilla olla pätevä yhteys kiinteistövakuuksiin ja kotivakuutuksiin? Voidaanko kirjauksilla vähentää harmaata rakennustaloutta, kun tekijät kirjataan heidän ID:llä. Koskisi myös esim. AsOy osakkeiden tekemiä kylpyhuonekorjauksia. Voidaanko ajatella, että kirjauksien taso olisi sellainen, että huolto- ja korjaustöistä saataisiin ennuste kiinteistön elinkaarelle? Ehkä jonkinlainen hälytysjärjestelmä, kuten on autossa – jonka ajotietokone ilmoittaa huollon tarpeellisuudesta. Tämä ovat vain ajatuksia, jotka lensivät mieleeni. Kuka sitten tekisi jotain? Voisin osaltani olla tekemässä ainakin jotakin. Yt. Mika Balk mika.balk@mibavisio.fi
Digitaalisten työkalujen käytöstä on tullut aika lailla arkipäivää suunnittelupuolella, ja myös valmiudet ja osaamiset työmailla ovat lisääntyneet nopeasti tässä suhteessa. Tietoa digitaalisessa muodossa tuotetaan ja käytetään jo monella taholla mutta jäsentymättömästi. Kaiken aikaa suunnitellaan uusia kohteita, mutta niihin liittyvää dataa tallentuu pääosin vain rakennusajan tarpeita varten ja melko suppeasti ajatellen tulevia tarpeita rakennuksen käytössä. Alalla pitäisi määritellä nopeasti, millaiset tiedot katsotaan sellaisiksi, joita halutaan hyödyntää rakennuksen elinkaaren mittaisina perustietoina, jotta näitä voitaisiin ruveta systemaattisesti myös tallentamaan. Kaikkea tietoa kaikesta ei tietenkään ole tarpeellista eikä järkevää tallentaa, vaan pitää määritellä vaikkapa ”rakennuksen ja rakennusosien perustiedot elinkaarihallintaa varten”.
Tiedon pitää olla standardoidulla tavalla tallennettua niin, että vielä vuosikymmentenkin kuluttua voidaan kohdistaa tietokyselyjä niihin eri tarpeisiin liittyen. Käyttö- ja huolto-ohje olisi esimerkki tällaisesta tarpeesta. Rakennusvalvontaan kerätään jo nykyisellään paljon teknistä tietoa rakennuksista, mutta ei tarpeeksi digitaalisuuden mahdollisuuksia ajatellen. ”Tallennuspankkina” se voisi kuitenkin olla lähtökohta. Resurssejahan siihenkin tarvittaisiin tietenkin lisää kaikille osapuolille.
Tällaisen tietoalustan pitäisi olla maksutonta ja kaikkien saatavilla, mutta siihen kehitettäviä palveluita ja tiedonkäsittelyprosesseja voisi kaupallistaakin.