Miten rakennusvalvonta pitäisi järjestää?

Keskustelu rakennusvalvonnan järjestämisestä ja resursoinnista tuntuu olevan ikuisuuskysymys. Oman rikkansa rokkaan ovat heittäneet viime vuosien oikeuden päätökset rakennusvalvontaviranomaisen valvontavastuusta, viimeisimpänä Laukaan maneesiturmaan liittyvä KKO 2018:90. Millaisen rakennusvalvonnan haluamme tulevaisuudessa? Mistä kaikesta rakennustarkastajan voidaan olettaa olevan vastuussa?

Rakennusvalvonnan järjestämistä pohdittiin eilen MRL:n sidosryhmäfoorumin työpajassa. Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä ratkaistavia kysymyksiä ovat ainakin:

  • mitä tehtäviä rakennusvalvonnalle kuuluu,
  • miten rakennusvalvonta kustannetaan ja kuinka suurissa yksiköissä toimintaa harjoitetaan sekä
  • onko rakennusvalvonta julkista vai yksityistä?

Rakennusvalvonnan tehtävät

Rakennustarkastajien toimenkuva on laaja. He hoitavat kunnan koosta riippuen lakisääteisiä rakentamisen ohjaukseen kuuluvia rakennusvalvontatehtäviä, kunnan siirtämiä lakisääteisiä tehtäviä (mm. poikkeamispäätökset ja tietojen toimittaminen väestötietojärjestelmään), kunnan muita tehtäviä (mm. kunnan rakennusmestarin, ympäristönsuojelun sekä tien- ja kadunpidon tehtävät) ja muuta palvelua.

Kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle säädetään myös tehtäviä eri ministeriöiden hallinnonalalta, muun muassa postilaissa, asuntokauppalaissa, sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa sekä laissa kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossapidosta.

Viranomaisohjaus on suuntautunut enenevässä määrin rakennuskohteen valvonnasta rakentamiseen ja siinä toimivien valvontaan. Rakentamisen ohjaus voidaan suhteuttaa valvonnan tarpeeseen, jolloin viranomaistoimet sovitetaan kulloistakin valvontatarvetta vastaaviksi. Tästä huolimatta rakentamisen sijoittumisen harkinnan, asemakaavojen ajanmukaisuuden selvittämisen, rakennushankkeiden vaativuusluokituksen, rasitesäännöstön ja yhä haastavamman teknisen tarkastuksen johdosta tehtävät ovat entistä vaativampia. Olisiko MRL:n kokonaisuudistuksen yhteydessä syytä pohtia ottaisiko jokin muu taho ottaa osan tästä tehtäväkentästä hoitaakseen? Voitaisiinko esimerkiksi toimijoiden pätevyyden toteaminen hoitaa keskitetysti sitä varten perustettavissa sertifiointiorganisaatioissa?

Rakennusvalvonnan resursointi

Rakennusvalvontojen resurssit vaihtelevat kunnasta toiseen, usein niitä hoitaa vain yksi henkilö, mahdollisesti osa-aikaisesti. Kuitenkin rakennusvalvonnassa tulisi olla osaamista monipuolisesti rakentamisen koko kentältä. Jotta viranomainen kykenisi hoitamaan työnsä, on huolehdittava voimavaroista ja niiden tehokkaasta hyödyntämisestä.

Maankäyttö- ja rakennuslaki ja kuntalaki mahdollistavat niin yhteisen rakennusvalvontaviranomaisen ja rakennustarkastajan kuin palvelun ostamisen muilta kunnilta. Muutamat kunnat ovatkin perustaneet yhteisiä toimielimiä, jolloin saavutetaan laajempi osaaminen ja vältetään lomien tai sairaustapauksien aiheuttamat katkot palvelussa.

Yhden tai kahden henkilötyövuoden käsittävät rakennusvalvontayksiköt eivät helposti kykene työskentelemään tehokkaasti, omaksumaan uusia säädöksiä tai menettelyjä ja yhtenäistämään tulkintoja. Palveluaspekti on olennainen osa rakennusvalvonnan toimintaa. Jotta rakennusvalvonta kykenee vastaamaan tämän päivän haasteisiin, tarvitaan nykyistä monipuolisempia yksiköitä sekä alueellista ja seudullista yhteistyötä.

Rakennusvalvonnan järjestämistä on pohdittu monissa eri selvityksissä. Eräs tuoreimmista on Aila Korpivaaran ja Santeri Syrjälän toimittama Uusimuotoinen rakennusvalvontatoimi – Selvitys rakennusvalvontatoimen kehittämisen vaihtoehdoista (ympäristöministeriön raportteja 9/2015). Jo tässä selvityksessä on raportoitu vapaaehtoisesta yhteistyöstä saaduista hyvistä kokemuksista.

Pitäisikö yksiköiden koosta säätää laadulliset ja määrälliset vaatimukset? Vai pitäisikö kunnille antaa vapaus mitoittaa rakennusvalvonnan taso esimerkiksi ”suppeaan peruspalveluun” tai ”täyden palvelun” rakennusvalvontaan, jolloin ”suppeamman palvelun” tarjoava kunta voisi ostaa osaamista ”täyden palvelun” rakennusvalvonnalta?

Rakennusvalvonta on eräs harvoja hallintotehtäviä, jossa valtaosa toiminnan aiheuttamista menoista katetaan asiakkailta perittävillä maksuilla. Se, kuinka suuri osa menoista tuloilla katetaan ja lupamaksujen suuruus, vaihtelee kunnittain. Kuntaliiton vuonna 2017 tekemän kyselyn mukaan rakennusvalvonnan toimintamenojen kate seuraa kuntakokoa: alle 2 000 asukkaan kunnissa kate oli 42 % ja yli 100 000 asukkaan kunnissa 100 % tai yli. Maksuilla on ollut tarkoitus kattaa rakennusvalvonnasta aiheutuvat menot, mutta ei kerryttää ylijäämää.

Yksityinen vai julkinen rakennusvalvonta?

Tulevaisuudessa on harkittava rakennusvalvonnan roolia itse rakentamisen ohjauksessa ja voidaanko työmaan seurantaa ja tarkastusta jakaa yksityiseen ja julkiseen tehtävään. Rakennuslupien myöntäminen on jatkossakin selkeästi rakennusvalvonnan tehtävä. Painopisteen muutos mahdollistaisi rakennusvalvonnan toiminnan keskittämistä lisäarvoa tuovaan toimintaan. Paremmin resursoitu rakennusvalvonta toisi panostuksen moninkertaisena hyötynä niin rakennuksen omistajille kuin rakentajille ja yhteiskunnalle. Työmaakokouksissa näkyvä yksityisen tarkastuksen osallistuminen olisi puolestaan omiaan ryhdistämään toimintaa. Rakennustuotteiden kirjo kasvaa koko ajan ja yksityisessä tarkastuksessa olisi mahdollisuus puuttua tarkemmin niin rakennustuotteiden käyttöön kuin rakentamisen ratkaisuihinkin. (mm. Lontoon tornitalon tulipalo ja havaitut betonin laatuongelmat.)

Mitä mieltä sinä olet? Millainen rakennusvalvonta toisi rakentamisen laatuun eniten lisäarvoa?

 

Kommentoi

Kommentistasi lähetetään julkaisupyyntö blogin ylläpitäjille. Kiitos kommentistasi!