Miten sujuvoittaa rakentamisen luvitusta?

Asiakkaan näkökulmasta nykyinen rakennuslupaprosessi on hidas ja työläs. Maankäyttö- ja rakennuslaki lähtee ajatuksesta, että ensin tehdään kaava ja sitten rakennetaan kaavan mukainen talo. Reaalimaailmassa ei aina käy näin. Kun rakennushanketta aloitellaan, pohditaan ensin, onko kaavaa vai ei? Jos kaavaa ei ole, joudutaan pohtimaan, voisiko rakentaa suunnittelutarveratkaisulla vai tarvitaanko kaava? Jos kaava on, mutta rakennushanke ei sitä noudata, on pohdittava, tarvitaanko kaavan muutos vai riittääkö poikkeamispäätös? Kun alueidenkäytölliset näkökulmat on selvitetty, pohditaan, täyttyvätkö rakennusluvan myöntämisen edellytykset? Joissain hankkeissa pohditaan, onko kyseessä rakennuslupa, toimenpidelupa vai toimenpideilmoitus? Joka vaiheessa syntyy valituskelpoinen päätös. Pahimmillaan aikaa kuluu vuosia. Suhdanteet voivat muuttua, eikä rakentaminen enää kannata. Tai vaihtoehtoisesti suunnitteluprosessiin on käytetty runsaasti aikaa ja rahaa ja tuomioistuin päättää valitusten jälkeen, ettei hanketta voikaan toteuttaa.  Mikä siis neuvoksi? Kuinka nopeuttaa ja sujuvoittaa prosessia rakennustöiden aloittamiseksi?

Rakentamislupa koostuisi sijoituspäätöksestä ja toteutuspäätöksestä

Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen rakennuslupa sisältää kahden tyyppistä arviointia: alueidenkäytöllistä ja rakennusteknistä. Rakentamisen jaostossa on jo keskusteltu, että tulevaisuuden rakentamislupa koostuisi kahdesta eri päätöksestä: alueidenkäytölliseen tarkasteluun liittyvästä sijoituspäätöksestä sekä olennaisten teknisten vaatimusten tarkasteluun liittyvästä toteutuspäätöksestä.

Alueidenkäytöllinen tarkastelu tehtäisiin siinä kunnassa, josta rakentamislupaa haettaisiin, jotta alueidenkäyttö pysyisi kunnan hallinnassa ja jotta paikallistuntemusta voitaisiin hyödyntää. Tähän alueidenkäytöllisen tarkastelun vaiheeseen voitaisiin yhdistää nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain mukainen suunnittelutarveharkinta, hankekaavoitus ja kaavapoikkeamiset. Sijoittumista tarkasteltaisiin myös muun lainsäädännön, kuten esim. ympäristönsuojelulainsäädännön kannalta. Samalla kuultaisiin osallisia ja sijoituspäätöksestä voisi valittaa kunnallisvalituksella. Rakennuksesta ei vielä tarvittaisi tarkkaa tietomallia, vaan tiedot esim. sijainnista, massoittelusta, harjakorkeudesta ja julkisivuista riittäisivät. Jos rakentamisluvan hakija läpäisisi tämän vaiheen, voitaisiin siirtyä seuraavaan.

Olennaisten teknisten vaatimusten tarkastelun vaihe voitaisiin tehdä kunnan omana työnä tai kunta voisi hankkia osaamista sopimusteitse toiselta kunnalta. Tällöin voitaisiin hyödyntää tekoälyä loppuun saakka tehtyjen tietomallien tarkistamisessa. Valmistelusta riippumatta toteutuspäätöksen antaisi se kunta, josta lupaa haettiin. Näin luvan hakijan ei tarvitsisi pohtia, tarkistettiinko lupahakemus siinä kunnassa, josta lupaa haettiin, vai hankkiko rakennusvalvonta osaamista muualta. Tässä vaiheessa olisi mahdollisuus poiketa rakentamismääräyksistä. Vaiheesta syntyisi valituskelpoinen päätös. Jos muutoksia tulisi sijoituspäätöksellä ratkaistuihin asioihin, kuten massoitteluun, saisi naapuri valitusoikeuden. Valitusoikeus olisi luonnollisesti myös luvan hakijalla. Valitusmuotona olisi hallintovalitus. Valitusoikeutta ei olisi enää laajemmin esim. kuntalaisilla tai järjestöillä, sillä kyse olisi enää rakennusteknisestä toteutuksesta. Toteutuspäätöksen jälkeen päästään rakentamaan.

Hyvästit toimenpideluvalle

Tulevaisuudessa ei olisi enää tarpeen käyttää aikaa eri lupamuotojen väliseen valinnan tekemiseen. Toimenpideluvasta voitaisiin luopua. Rakentamislupaa edellyttävä lupakynnys voitaisiin määritellä esim. mittoina. Luvan voisi tarvita vaikkapa massa, jonka pohjan ala on 20 m² ja korkeus 10 m ja joka sijaitsee 45 asteen valokulmassa kiinteistön rajasta. Tietyt toiminnot, kuten saunat, tarvitsisivat luvan. Kunnat voisivat rakennusjärjestyksissään määrittää rakentamislupaa vähäisemmille hankkeille ilmoitusvelvollisuuden.

Rakennusoikeus määritellään tällä hetkellä kerrosalana. Tulevaisuudessa rakennusoikeus voisi perustua massaan. Koska kaavoittaja on kiinnostunut massoittelusta ja tontin omistaja myytävistä neliöistä, pitäisikö rakennusoikeus ilmoittaakin kokonaismassana ja myytävinä neliöinä, jotta suunnittelu paranisi?

Voitaisiinko luvitusta sujuvoittaa siten, että luovuttaisiin hallinnan (omistuksen) esittämisen vaatimuksesta lupaa haettaessa? Tai voitaisiinko luopua vaatimasta vakuutta aloittamisoikeuden yhteydessä? Töiden aloittaminen ennen luvan lainvoimaisuutta tapahtuu joka tapauksessa luvanhakijan omalla riskillä, minkä lisäksi myönnetty aloittamisoikeus voidaan aina muutoksenhaun yhteydessä kumota.

Sanktioita?

Kuinka tulevaisuudessa pitäisi suhtautua niihin, jotka laiminlyövät velvoitteitaan tai rakentavat omin päin miten huvittaa? Moneen muuhun toimialaan verrattuna on rakentamista koskevien säännösten noudattaminen Suomessa lievästi sanktioitua. Maankäyttö- ja rakennuslain pakkokeinoja ja seuraamuksia koskeva säännöstö painottuu hallintopakkoon. Pakkokeinot eivät ole luonteeltaan rangaistuksia. Käytössä olevat välilliset pakkokeinot (uhkasakko ja teettämisuhka) ovat työläitä ja mahdollisesti maksuun tuomittavat uhkasakot lankeavat kunnan sijaan valtiolle. Tehokkain keinoista on rakennustöiden keskeyttäminen. Välittömän ”sakotusoikeuden” puuttuminen rakennustarkastajan keinovalikoimasta estää todelliset mahdollisuudet puuttua esim. rakennustyömaalla havaittuihin epäkohtiin.

Monet tahallisista rakentamista koskevien säännösten rikkomisista tehdään taloudellisista vaikuttimista ja useimmiten kustannusten säästämiseksi. Sen vuoksi maankäyttö- ja rakennuslakia säädettäessä ajateltiin, ettei rangaistusseuraamuksilla tai niiden uhalla voida tehokkaasti estää tahallisia rikkomuksia. Poliisi- ja syyttäjäviranomaiset ovat olleet melko haluttomia tutkimaan rakennusvalvonnan tekemiä ilmoituksia.

Luonnollisen henkilön vankeusrangaistus ei vaikuta yhteisölliseen toimijaan niin kuin taloudellinen seuraamus. Taloudellista seuraamusta määrättäessä vastuiden tulisi olla selviä ja tarkkaan yksilöityjä. Tulevaisuudessa tehokkaana sanktiona saattaisi toimia pääurakoitsijan käännetty todistustaakka, jonka mukaan pääurakoitsija olisi vastuussa, ellei näytettäisi, että pääurakoitsija olisi toiminut moitteettomasti. Työmaalla päivitetystä tietomallista (as built -mallista) muodostuisi urakoitsijan ”kirjallinen todiste” oikeasta menettelystä. Rakennustarkastaja voisi määrätä hankkeen arvon mukaisesti porrastetun rikemaksun.

Miltä tulevaisuuden lupajärjestelmä sanktioineen kuulostaisi?

Yksi kommentti artikkeliin “Miten sujuvoittaa rakentamisen luvitusta?”

  1. Joona Majurinen

    Hei,

    Ihan hyviä ajatuksia. Eikö tuo seuraavan sukupolven rakennuslupakäsittely kuitenkin kannata tehdä vain ja ainoastaan sähköisen käsittelyn ehdoilla aina valitusmenettelyjä myöten. Ei ole oikein järkeä pohtia enää muita vaihtoehtoja. Tämä digitaalinen näkökulma puuttuu ajatuksista kokonaan. Jos lähtökohtana on kevennetty menettely, niin ei ole järkevää pohtia ensin sitä ja sitten yrittää siihen kehittää sähköisiä työkaluja. Digitaalinen käsittely keskiöön ja sitten alkaa sitä kautta kehittää uutta menettelyä esim. rakennuslupa automaattisesti minuutissa, jos tietyt ehdot suunnitelmissa täyttyvät.

Kommentoi

Kommentistasi lähetetään julkaisupyyntö blogin ylläpitäjille. Kiitos kommentistasi!