Pätevyydet MRL:n kokonaisuudistuksessa – millaisia pätevyysvaatimuksia kuntotarkastajille?

”Tuodaan kuntotarkastustoiminta lainsäädännön piiriin ja asetetaan kuntotarkastajille pätevyysvaatimukset.” Kirjaus on pääministeri Rinteen hallitusohjelmasta 2019. Kuntotarkastajien pätevyydet ovat herättäneet keskustelua ja poikivat viime vaalikaudella jopa lakialoitteen.

Hallitusohjelmakirjauksen tarkoituksena on kaiketi, että ennen kaupantekoa selvitetään nykyistä kattavammin rakennuksen kunto ja mahdolliset vauriot. Näin kaupan osapuolilla on aiempaa paremmat tiedot rakennuksen kunnosta ja kiinteistökauppariidat vähenevät. Myös altistus mahdollisille mikrobivaurioille jää lyhemmäksi, mikä vähentää sairauspoissaoloja. Millainen pätevyys riittää kuntotarkastajalle, jonka tehtävänä on tarkastaa myytävänä oleva rakennus mahdollisten virheiden varalta? Mikä taho koulutuksen järjestäisi, paljonko koulutusta ja kokemusta vaadittaisiin ja miten pätevyys todettaisiin?

Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksella (41/2014) säädettiin suunnittelutehtävien vaativuusluokista, suunnittelijoiden kelpoisuusvaatimuksista, rakennustyön johtotehtävien vaativuusluokista sekä työnjohtajan ja erityisalan työnjohtajan kelpoisuusvaatimuksista. Lain nojalla annettiin lisäksi valtioneuvoston asetus rakennusten suunnittelutehtävien vaativuusluokkien määräytymisestä (214/2015). Kyseisiä säädöksiä edelsi vuosien valmistelu.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että suunnittelutehtävien vaativuusluokat olisivat viidessä vuodessa vakiintuneet käytäntöön. Eroja toki on: pääkaupunkiseudulla pientalo katsotaan usein vaativaksi suunnittelutehtäväksi, kun maakunnissa sitä pidetään tavallisesti tavanomaisena suunnittelutehtävänä. Poikkeuksellisen vaativia tehtäviä on arviolta vain muutamia prosentteja. Näin lainsäätäjän tavoite vaativimman suunnittelutehtäväluokan kärsimän inflaation purkamisesta näyttää onnistuneen. MRL:n kokonaisuudistus ei aiheuttane suurta muutostarvetta suunnittelutehtävien vaativuusluokkiin eikä siten suunnittelijoiden kelpoisuusvaatimuksiin.

Syvemmän pohdinnan paikka voi olla rakennustyön johtotehtävien järjestämisessä. Käytännöksi näyttää muodostuneen, että yhdellä vastaavalla työnjohtajalla on vastattavanaan useampia työmaita: joillakin viisi, toisilla viisitoista. Käytännössä viranomaistaho ei tiedä, kuinka monta työmaata kullakin vastaavalla työnjohtajalla on valvottavanaan. Tehtävästä saatu korvaus on kenties suuruudeltaan sitä luokkaa, että elinkeinon harjoittamisen kannalta työmaita on oltava riittävä määrä. Lainsäätäjän pitää pohtia, kuinka paljon vastaava johtaja kykenee työajan puitteissa olemaan kullakin työmaalla fyysisesti läsnä ja paljonko työstä tapahtuu työmaakopissa papereita allekirjoittaessa? Mistä vastaava työnjohtaja tosiasiassa vastaa?

MRL:n kokonaisuudistuksen eräs mielenkiintoinen kysymys on, onko rakennusvalvontaviranomainen oikea taho arvioimaan suunnittelijoiden sekä vastaavien ja erityisalan työnjohtajien kelpoisuuksia? Jos lakiuudistuksen yksi tarkoitus on virtaviivaistaa rakennusvalvontaa, pitäisikö kelpoisuuksien toteaminen järjestää toisin? Nykyään jokainen rakennusvalvonta arvioi kelpoisuuden erikseen hankekohtaisesti. Suunnittelija todetaan kelpoiseksi jossain päin Suomea, mutta sama koulutus ja kokemus ei riitäkään esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Entä jos kelpoisuus todettaisiin kertaalleen ja tieto merkittäisiin rekisteriin, josta se olisi kaikkien käytössä?

Nyt on aika keskustella ja pohtia tulevia kelpoisuusvaatimuksia ja niiden arviointia. Mitä mieltä sinä olet?

8 kommenttia artikkeliin “Pätevyydet MRL:n kokonaisuudistuksessa – millaisia pätevyysvaatimuksia kuntotarkastajille?”

  1. Tiina Koskinen-Tammi

    Hei,

    selvitimme aikanaan kuntotarkastusten laatua ja kehittämistarpeita Hometalkoiden Asuntokaupan turvan parantamisen hankkeessa sekä viime ja tänä vuonna FISE Oy:n KUNTO-hankkeessa. Molempien hankkeiden loppuraportit löytyvät verkosta. Tätä laajaa pohjatyötä on hyvä käyttää kuntotarkastajia ja kuntotarkastuksia koskevien säädösten valmistelussa.

    • Ranpe

      Pitäisikö ensin uusia koulutusjärjestelmä? Meillä on paljon teorissa koulukseltaan päteviä insinöörejä, hotka koulutuksen puolesta saavat johtaa ja suunnitella rakentamisessa lähes mitä vaan. Kyn sitten mennään sinbe käytöntöön, nuun on lukuisia kertoja jouduttu toteamaan, että eivät oukeasti ynmärrä rakentamisesta mitään. Ovat ihan pihalla.

  2. Anssi Ticklen

    Rakennushankkeissa toimivien pätevyyttä on hyvä ohjata lainsäädännöllä. Ryhtyvälle itselleenkin olisi hyvä asettaa pätevyysvaatimus (nythän ryhtyvä määrittelee oman osaamisensa ja pätevyytensä sekä mitoittaa mahdollisuutensa johtaa rakennushankkeita). Rakennushankkeen johtamiselle olisi hyvä asettaa vaatimukset tai ohjeistusta, jota ala itse on yrittänyt mm. Laatimalla HJR 18 tehtäväluettelon. Rakennushankkeen johtajan (voi olla konsultti), suunnittelijoiden, työnjohtajien pätevyyden arvointi voidaan edelleen jättää rakennusvalvonnalle, mutta voisi olla yleisempi, jotta ei jouduta jokaisessa hankkeessa erikseen arvioimaan. Samaa Lean- ajattelua voitaisiin soveltaa rakennuslupien käsittelyyn. Lupa on sidottu tonttiin, vosiko olla korttelikohtainen, jos korttelin kaavoitus ja toteutus tapahtuu lähes yhtäaikaa.

  3. Kimmo Anttonen

    Paikallisen lieventävän tulkinnanvaran salliminen mahdollistaa koko Suomen rakentamisen. On selvää että pääkaupunkiseudulla, jossa osaamisen tarjontaa on enemmän, on viranomaisella mahdollisuus tehdä omakotitalosta vaativa suunnittelutehtävä. Samalla tulkinnalla Tuusniemen ainut omakotitalo voisi jäädä rakentumatta pätevän suunnittelijan puutteessa. Eihän omakotitalo ole vaativa suunnittelutehtävä. Sellainen suunnitellaan jo amk:n ensimmäisenä opiskeluvuonna, eikä se kelpaa vaativuudeltaan edes insinöörityöksi. Siksi rakennusvalvontojen tiukentavan tulkinnanvaran kaventamista tarvitaan. Tarvitaan ei kaupallinen rekisteri, johon haetaan pätevyydet määräajaksi. Tälläkin järjestelyllä Suomi voi nousta rakentamisen harmonisoinnin mallimaaksi, jossa kaikkialla on sama maksimivaatimustaso rakennushankkeeseen ryhtyvälle, suunnittelijalle, urakoitsijan työnjohdolle ja ylläpidosta vastaavalle taholle. Kokonaisuus on muistettava, koska kolmasosa rakentamisen virheistä johtuu rakennuttamisesta ja suunnittelusta, kolmasosa urakoinnista ja kolmasosa ylläpidosta. Tästä rekisterista paikallisella rakennusvalvonnalla on mahdollisuus tulkita soveltaen, jotta saadaan rakennettua Tuusniemellekin jonkun perheen unelma keskelle kauneinta Suomea.

  4. Kokotti Helmi

    Blogi-kirjoitukseen vastaaminen on kovin suppeaa ison asian osalta mutta yritän kuitenkin.
    Paljon on tehty sekä YM:ssä että STM:ssä 2013 eduskunnan kirjelmän jälkeen, mutta vielä olisi täsmennettävää. Alla yhteen vedän nykytilannetta ja ehdotan kahden kehityshankkeen pohjalta muutoskohtia.

    MRL 41/2014 voimaan tulon myötä 1.9.2014 alkaen rakennusvalvontaviranomaisten tuli edellyttää luvanvaraisissa kosteusvaurioiden korjaushankkeissa lain kelpoisuusvaatimukset täyttäviä suunnittelijoita ja työnjohtajia. Lisäksi rakennusvalvontaviranomainen voi hankkeen laatu ja laajuus huomioon ottaen tarvittaessa edellyttää, että rakennuslupahakemukseen liitetään pätevän henkilön laatima selvitys rakennuksen kunnosta.
    Tämä tarvittaessa sana tulisi määritellä milloin tai sitten saattaa pakolliseksi tietyin ehdoin. Samoin pätevä henkilö tulisi määritellä esim. viittaamalla ns. asumisterveysasetukseen.

    Valtioneuvoston asetuksen maankäyttö- ja rakennusasetuksen muuttamisesta (215/2015) mukaan pääsuunnittelijan on huolehdittava yhteistyössä rakennushankkeeseen ryhtyvän kanssa hankkeen laadun ja laajuuden edellyttämällä tavalla suunnittelun lähtötietojen kattavuudesta ja ajantasaisuudesta sekä lähtötietojen toimittamisesta muille suunnittelijoille. Ympäristöministeriön asetuksen 216/2015 perusteella kosteusvaurion korjaussuunnitelmaan on sisällytettävä tieto toimenpiteistä, joilla kosteusvaurion aiheuttama haitta tai sen vaikutus sisäilmaan ja käyttäjiin poistetaan sekä tieto korjatun rakenteen tai järjestelmän toimimisesta suunnitellun käyttöiän ajan.
    Nämä kaksi em. säädöstä painottavat rakennuksen kunnon selvitystä ennen korjausta. Selvityksen tarpeen merkitystä tulisi vielä korostaa tulevissa säädöksissä. Rakennuksen kunnon selvitys tulisi määritellä, aistinvarainen kuntoarvio joka sisältää lisätutkimustarpeen arvioinnin (RT- ja KH-kortit olemassa) ja rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus (Ympäristöopas 2016, Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimusopas)

    Terveydensuojelulain 49 d §:n ensimmäisen momentin (2014) ja asumisterveysasetuksen (545/2015) mukaisina ulkopuolisina asiantuntijoina, rakennusterveysasiantuntija tai kosteusvauriokuntotutkija tekevät koko rakennuksen kattavan kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen (Ympäristöopas 2016). Säännöllisin väliajoin tehtynä rakennusten kuntoarvio ja -tutkimus sekä tarvittavien korjaus- ja huoltotoimenpiteiden arviointi, toteutus ja dokumentointi pienentäisivät rakennuksen ja järjestelmien vaurioitumisen riskiä ja myös niistä johtuvaa terveyshaittaa.
    Terveydensuojelulain (1237/2014) 49 d §:n mukaisten ulkopuolisten asiantuntijoiden tarkemmat osaamis- ja pätevyysvaatimukset on esitetty sen nojalla annetussa asumisterveysasetuksessa 2015 ja sen soveltamisohjeissa (osa V, Valvira 2016).
    Näiden ulkopuolelle jäi ns. asuntokaupan kuntotarkastajat ja pätevöityneet kuntoarvioijat koska silloin oli valmisteilla uusi säädös asuntokauppa koskien. Tilanne on kuitenkin edelleen ennallaan ja em. rakennuksen kunnon arvioijat ovat ilman säädöksiin pohjautuvia osaamis- ja pätevyysvaatimuksia, jolloin kuka vaan voi esiintyä ”pätevänä”. Viime kesäkuussa loppuneessa kehityshankkeessa esitetään toimenpiteiksi näille yhteistä nimikettä rakennuksen kuntoarvioija RKA ja että se liitetään osaksi terveydensuojelulain (1237/2014) 49 d §:n mukaisten ulkopuolisten asiantuntijoiden hierarkiaa säädösmuutosten aikana. Osaamisvaatimus olisi puolet kosteusvaurion kuntotutkijan vaatimuksista. Osaamis- ja pätevyysvaatimukset olisivat linjassa myös aiemmin määriteltyjen kosteusvaurion korjaussuunnittelijan ja työnjohtajan osaamis- ja pätevyysvaatimusten kanssa. Tosin tutkimusasiantuntijoilla ei ole vaativuusluokitusta vaan heidän tulisi kyetä tutkia niin tavanomaiset, vaativat kuin poikkeuksellisen vaativatkin kohteet.
    Viite: Rakennusten rakennusteknisen kunnon arvioijien koulutusten ja pätevyyksien kehittäminen (työnimeltään KUNTO-hanke) hankkeen (FISE, rahoitus YM ja STM) loppuraportti 4.6.2019 https://fise.fi/ajankohtaista/ ja
    TERVEIDEN TALOJEN ERIKOISJOUKKOJEN KOULUTUSTEN TILANNE 2016 JA OHJEELLISET OPINTOSUUNNITELMAT. Loppuraportti.
    https://www.ym.fi/fi-FI/Maankaytto_ja_rakentaminen/Ohjelmat_ja_strategiat/Paattyneet_hankkeet/Kosteus_ja_hometalkoot(12650)

  5. Rakennustarkastaja

    Sähköalalla on Suomessa jo pitkään ollut hyvä ja toimiva käytäntö vastuuhenkilöiden pätevyyksien arviointiin ja valvontaan. Sähköalalla toiminnan laatu ja turvallisuus on hyvällä tasolla ja käytännöt ovat vakiintuneita ja toimivia.
    Rakentamisessa tulisi siirtyä hanke- ja tapauskohtaisen arvioinnin sijaan vastaavaan menettelyyn, jossa vastuuhenkilönä toimiminen olisi luvanvaraista ja luvassa määriteltäisiin oikeudet toimia tiettyjen vaativuusluokkien hankkeissa. Tältä osin valvonta tulisi keskitettää valtakunnalliselle toimijalle. Tapauskohtaista harkintaa jäisi rakennusvalvontaviranomaiselle edelleen riittävästi, kun rakennushankkeen vaativuusluokka määräytyisi nykyiseen tapaan hankekohtaisesti.

  6. Valvoja

    Maankäyttö- ja rakennuslaki on julkisoikeudellista lainsäädäntöä, jossa keskeisenä näkökulmana on laajemman yleisen edun turvaaminen. Kuntotarkastusten kaltainen toiminta liittyy usein asunto-/kiinteistökauppaan tai rakennusten ylläpitoon. Tällöin on enemmänkin kyse yksityisten tahojen keskinäisistä sopimussuhteista tai yksityisen edun piiriin kuuluvista taloudellisista intresseistä. Em. perustein kuntotarkastustoiminnan pätevyyksien sääntelyä ei tulisi yhdistää MRL:n perusteella luvanvaraisen rakentamisen pätevyysvaatimuksiin, vaan sääntelyn tulisi olla kokonaan erillään siitä ja selkeästi jonkin yksityisoikeudellista intressiä koskevan lainsäädännön osana.

    Kuntotarkastajien tai kuntoarvioijien pätevyydet tai toiminnan auktorisointi/luvanvaraisuus edellyttää myös toimintaan liittyvien käsitteiden ja menettelytapojen yhteismitallisuutta.

  7. Kiinteistönomistaja

    Paraneeko ala uusilla sääntöjen kiristyksillä ja lainsäädännön kautta pakottavan konsulttien palkkaamisella rakennusprojekteihin? Täällä ehdotettu, että kiinteistönomistaja ei saisi itse johtaa hanketta jonka hän rahoittaa.

    Näkisin, että jatkossa hankkeeseen ryhtyvän puolesta teknisen tiedon hallitsee suunnitteluvaiheessa pääsuunnittelija ja eritysalojen pakolliset suunnittelijat. Pientä lisävastuuta voidaan pääsuunnittelijalle antaa jotta suunnitteluryhmä pysyy ns ajantasalla. Rakennustyömaalla lisävastuuta pääurakoitsijalle ja erityisalojen työnjohtajille. Liian monta työmaata per mestari asiaan on aidosti nyt puututtava.

    Suomessa on tarve liian byrokraattisen sääntelyn purkamiselle, kansalaisten ja elinkeinoelämän kustannuksia ei pidä lisätä vaan niitä tulee pyrkiä vähentämään.

    Rakennushankkeeseen ryhtyvän tulee saada olla ns. maallikko eli se kuka työn lopulta maksaa. Suunnittelijat vastuuseen suunnitteluaikana ja urakoitsijat työmaalla.

    Sähköalalta tuttu lupajärjestelmä on hyvä käytäntö. Konsulttien määrä kasvttaminen vain vähentää kotitalouksien ja yritysten halukkuutta investoida kiinteistöihin. Onko Suomi koskaan noussut sääntelyä lisäämällä?

Kommentoi

Kommentistasi lähetetään julkaisupyyntö blogin ylläpitäjille. Kiitos kommentistasi!