Rakentamislakiesitys lisää työkaluja ilmastonmuutoksen torjuntaan, tukee rakennusten pitkäikäisyyttä ja turvaa kulttuuriympäristöjä

Hallitus antoi viime torstaina eduskunnalle esityksen rakentamislaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi. Nostan tässä kirjoituksessani esiin lakiesityksen merkittävimpiä uudistuksia ja korjaan julkisuudessa esitettyjä virheitä ja väärinymmärryksiä. Toivottavasti kirjoitukseni tuo vastauksia esitettyihin huoliin, sillä ne ovat mitä suurimmilta osin aiheettomia.

Rakentamislaki lisää työkaluja ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen

Rakentamislaki tuo ilmastonmuutoksen torjunnan ensi kertaa kattavasti osaksi rakentamislainsäädäntöä. Laki ohjaa rakentamaan vähähiilisesti, eli huomioimaan rakennuksen koko elinkaaren aikana syntyvät ilmastohaitat ja -hyödyt. Rakennusten on jatkossa täytettävät uudet olennaiset tekniset vaatimukset rakennuksen vähähiilisyydestä ja elinkaaresta.

Tarkemmin rakentamisen vähähiilisyyttä ohjataan lain nojalla annettavilla asetuksilla. Asetukset rakennuksen ilmastoselvityksestä, materiaaliselosteesta ja hiilijalanjäljen raja-arvoista tulevat osaksi Suomen rakentamismääräyskokoelmaa. Aseuksia valmistellaan parhaillaan, ja ilmastoselvitys- ja materiaaliselosteasetus lähtevät pian lausunnoille.

Laki valjastaa kiertotalouden mahdollisuudet rakentamiseen. Uusien olennaisten teknisten vaatimusten mukaan rakennukset on suunniteltava pitkäikäisiksi ja muunneltaviksi. Uusista ja purettavista rakennuksista on rakentamis- tai purkamislupaa haettaessa selvitettävä käytetyt ja vapautuvat materiaalit sekä rakennuspaikalta pois kuljetettava maa- ja kiviaines ja vaarallisten jätteiden määrä. Tavoitteena on pitää rakennusmateriaalit kierrossa mahdollisimman pitkään, mikä säästää luonnonvaroja ja energiaa ja vähentää syntyvän jätteen määrää.

Rakentamislaki kannustaa säilyttämään rakennusten omaleimaisuuden

Rakentamislain mukaan rakennuksen ominaisuuksien ja erityispiirteiden on säilyttävä, kun rakennusta korjataan tai muutetaan. Ominaisuudet ja erityispiirteet eivät saa heiketä ilman painavaa syytä. Rakennuksen ominaisuudella tai erityispiirteellä tarkoitetaan esimerkiksi suunnittelullista, fyysistä tai kokemuksellista ominaisuutta, joka yksilöi tiettyä rakennetun ympäristön osaa, rakennusta, rakentamisen tyyliä, historiallista ajanjaksoa tai näiden yhdistelmää.

Rakennuksen korjaamiseen tulee lisää valinnanvaraa. Rakennuksen voi korjata myös rakennuksen alkuperäisellä tai sen jälkeisellä rakentamistavalla, kunhan korjattava rakenne tai rakennusosa on teknisesti toimiva, eikä korjaamiseen kohdistu sellaista energiatehokkuusvaatimusta, jota vanhalla rakentamistavalla ei ole mahdollista saavuttaa. Eri aikakausien tekniikoiden sekoittaminen ei myöskään saa aiheuttaa esimerkiksi kosteusvauriota. Aina saa tietysti noudattaa myös uusinta rakentamistapaa.

EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiivin mukaisesti rakennusten energiatehokkuutta on parannettava luvanvaraisen korjaus- ja muutostyön yhteydessä tai rakennuksen käyttötarkoitusta muutetaan, jos se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Sama vaatimus sisältyy jo nykyiseen maankäyttö- ja rakennuslakiin. Rakentamislaki ei muuta asiaa suuntaan tai toiseen, eikä voisikaan muuttaa, sillä emme voi olla noudattamatta direktiiviä. Edellä mainittuun energiatehokkuuden parantamisvelvoitteeseen sisältyy myös poikkeuksia. Velvoitteesta on vapautettu rakennusperintölain ja kaavassa annetun suojelumääräyksen perusteella suojellut rakennukset. Energiatehokkuusvaatimuksista voidaan joustaa myös, jos kyseessä on maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta tehdyn yleissopimuksen mukaiseen maailmanperintöluetteloon hyväksytty rakennus, joka on osa määrättyä ympäristöä tai siinä on erityisiä arkkitehtonisia tai historiallisia ansioita, ja rakennuksen luonne tai ulkonäkö voisi energiaremontin takia muuttua tavalla, jota ei voida hyväksyä.

Korjaaminen ei saa haitata rakennusten säilymistä tai heikentää esimerkiksi rakennuksen tai kulttuuriympäristön rakennustaiteellista arvoa. Korjaaminen edellyttää rakentamislupaa silloin, kun korjaamisella on merkittävää vaikutusta kaupunkikuvaan, maisemaan tai kulttuuriperintöön. Rakentamislupa on haettava myös, jos korjataan tai muutetaan kaavan tai lain nojalla suojeltua taikka historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokasta rakennusta tavalla, jolla on merkittävää vaikutusta rakennuksen suojeltavalle tai rakennustaiteelliselle arvolle.

Rakentamislaki ei kannusta purkamaan rakennuksia

Rakentamislaki ei kannusta purkamaan rakennuksia tai yleisesti helpota purkamista. Rakennusten turha purkaminen ei ole viisasta kiertotalouden näkökulmastakaan. Sen sijaan purkamiseen ehdotetaan kiertotaloutta edistävää poikkeusta, jonka käyttäminen ei kuitenkaan saa vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemistavoitteiden saavuttamista.

Suomessa on alueita, joilla rakennukset ovat menettäneet suurimman osan arvostaan. Rakennuksille ei välttämättä löydy enää minkäänlaista käyttöä, tai niiden kunto ja korjausmahdollisuudet ovat huonot. Rakennusta, joka ei ole käytössä, ei ole energiatehokasta lämmittää. Suomen ilmastossa käyttämätön ja kylmilleen jätetty rakennus alkaa hiljalleen tuhoutua.

Rakentamislain mukaan yksittäiselle rakennukselle olisi mahdollista saada purkamislupa, jos purkaminen johtaa merkittävään materiaalien uudelleenkäyttöön tai kierrätykseen silloin, kun rakennukselle ei ole enää käyttöä, rakennuksen kunto ja korjausmahdollisuudet ovat huonot tai alueen rakennukset ovat menettäneet suurimman osan arvostaan. Tällöin, ja vain tällöin, voitaisiin poiketa edellytyksestä, jonka mukaan purkaminen ei saa haitata kaavoitusta, kaavan toteuttamista tai alueidenkäytön muuta järjestämistä.

Uudella poikkeuksella halutaan edistää kiertotaloutta ja saada joka tapauksessa käyttämättä jäävistä rakennuksista materiaalit hyötykäyttöön. Kaikki purkaminen ei siis helpotu, eivätkä rakennetun ympäristön suojelemistavoitteet saa vaarantua edes näissä poikkeustilanteissa.

Rakentamislaki suojaa kulttuuriympäristöjä nykyistä laajemmin

Rakentamislain mukaan kulttuuriympäristöt on huomioitava myös haja-asutusalueilla, kun nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää niiden huomioimista vain suunnittelutarvealueilla. Tavoite sisältyy rakentamisen ohjauksen lähtökohtiin sekä rakentamisluvan edellytyksiin. Tiukentuva vaatimus on linjassa hallitusohjelman kanssa, jonka eräs tavoite on vaalia kulttuuriympäristöjä ja vahvistaa luonnon monimuotoisuutta erityisesti kaupunkiympäristössä.

Rakentamislakiin sisältyy myös tulevaisuuden kulttuuriarvoja koskeva näkökulma, joka nykylaista uupuu. Rakentamisen ohjauksen lähtökohtana on nimittäin jatkossa vaatimus, jonka mukaan rakentamisen on perustuttava kulttuuriarvoja luoviin ja niitä säilyttäviin ratkaisuihin siten, että historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kulttuuriympäristöjä ei turmella, ja mahdollistetaan myös uusien arvorakennusten ja uusien kulttuuriympäristöjen syntyminen. Rakentamislaki pyrkii siis pitämään huolta muidenkin kuin suojeltujen rakennusten kulttuuriarvojen säilyttämisestä, ja myös luomaan mahdollisuuksia uusien, tulevaisuudessa suojelukynnyksen ylittävien sekä muiden ominaispiirteiltään arvokkaiden rakennusten rakentamiselle.

Rakentamislaki huomioi rakennusten sopimisen ympäristöönsä ja niiden kauneuden, arkkitehtonisen korkeatasoisuuden sekä sopusuhtaisuuden

Julkisuudessa on kannettu huolta myös siitä, että rakentamislaista olisi riisuttu maankäyttö- ja rakennuslaista tutut vaatimukset rakennuksen sopivuudesta ympäristöön ja maisemaan ja sen kauneudesta ja sopusuhtaisuudesta. Tämäkin huoli on kuitenkin turha.

Aivan rakentamislain alkuun, pykälään rakentamisen ohjauksen lähtökohdista, on kirjattu, että rakennuksen on sovelluttava rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä oltava kaunis, arkkitehtuuriltaan korkeatasoinen tai sopusuhtainen. Sama vaatimus koskee sijoittamisen edellytyksiä asemakaava-alueella sekä muualla kuin asemakaava-alueella ja suunnittelutarvealueella. Maankäyttö- ja rakennuslakiin verrattuna muutos on siis se, että kauneuden ja sopusuhtaisuuden rinnalle on nostettu vaatimus korkeatasoisesta arkkitehtuurista.

Rakentamislaki seuraavaksi eduskunnan käsittelyyn

Saimme lakiesitykseen 10 viikon lausuntokierroksella yli 500 lausuntoa. Laatimassamme lausuntoyhteenvedossa meille annettu palaute käsitellään teemoittain, sillä jokaisen lausunnonantajan kommentteja ei yksinkertaisesti ollut mahdollista eritellä erikseen. Yksittäisiin lausuntoihin voi kuitenkin yhä tutustua verkossa Lausuntopalvelussa. Luonnollisesti kaikkia lausunnoissa esitettyjä toiveita ei myöskään ole ollut mahdollista toteuttaa lakiesityksessä.

Hallitus siis hyväksyi esityksen rakentamislaiksi ja antoi sen eduskunnalle. Seuraavaksi vuorossa on eduskunnan käsittely valiokuntakuulemisineen. Eduskunta kutsuu kuultavaksi itse valitsemansa tahot.

Haluan loppuun vielä painottaa, että rakentamislaki lähtee siitä, että olemassa olevia rakennuksia kannattaa korjata ja pitää ne hyvässä kunnossa. Uudet talot tehdään vähähiilisiksi ja pitkäikäisiksi. Kertakäyttökulttuurista on aika päästä eroon, myös rakentamisessa. Rakennusten ominaispiirteiden säilyttäminen ja uusien kauniiden rakennusten rakentaminen on tärkeää jo ihan meidän asukkaiden ja käyttäjien viihtyvyyden vuoksi. Rakentamislaki antaa tähän hyvät eväät.