Kysymyksiä ja vastauksia

Mikä on kaavoitus- ja rakentamislaki?

Lakiesityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi kaavoitus- ja rakentamislaki. Se korvaisi nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain. Laki on erittäin merkittävä koko yhteiskunnan kannalta, sillä se ohjaa seuraavat vuosikymmenet miten meillä Suomessa rakennetaan ja miten alueidemme käyttöä suunnitellaan.

Miksi maankäyttö- ja rakennuslaki uudistetaan?

Maankäyttö- ja rakennuslaki tuli voimaan vuoden 2000 alussa. Maailma ympärillämme on muuttunut huomattavan paljon viimeisen 20 vuoden aikana. Laki uudistetaan vastaamaan yhteiskuntamme nykyisiä ja ennen kaikkea tulevia tarpeita.

Sisällöllisen uudistuksen ohella pannaan kuntoon myös lain rakenne. Nykylain selkeys ja yhteneväisyys on kärsinyt, kun lakia on muokattu vuosien varrella. Muutettuja, lisättyjä tai kumottuja pykäliä on peräti kaksi kolmasosaa lain runsaasta 300 pykälästä. Lain toimivuudesta ja soveltamisesta on tehty lukuisia selvityksiä. Kokonaisuudistuksen tarkoituksena on myös selkeyttää lakia.

Mitkä ovat lakiuudistuksen tavoitteet?

Pääministeri Sanna Marinin (2019) hallitusohjelman mukaisesti maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksen päätavoitteita ovat:

  • hiilineutraali yhteiskunta
  • luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen
  • rakentamisen laadun parantaminen
  • digitalisaation edistäminen

Miksi lain nimi muuttuu?

Selkeyden vuoksi on koettu hyväksi, että uusi laki erottuu myös nimensä kautta edeltäjistään, eli vuoden 1958 rakennuslaista ja vuoden 2000 maankäyttö- ja rakennuslaista.

Uudesta laista on käytetty työnimeä kaavoitus- ja rakentamislaki, ja myös lausuntokierrokselle lähetetyssä esityksessä ehdotetaan tätä uuden lain nimeksi.

Miten uudistus etenee?

Ympäristöministeriön ehdotus hallituksen esitykseksi kaavoitus- ja rakentamislaiksi lähti lausuntokierrokselle 27.9.2021, ja lausuntoja pyydetään 7.12.2021 mennessä. Lausuntokierros on kaikille avoin.

Lausuntoyhteenveto julkaistaan uudistuksen verkkosivuilla. Hallituksen esitys laiksi viimeistellään lausuntokierroksen perusteella.

Koska lailla on vaikutuksia kuntien toimintaan, käsitellään lakiesitystä kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa. Lakiesitys myös notifioidaan EU-menettelyjen mukaisesti.

Kun hallituksen esitys uudeksi laiksi on hyväksytty valtioneuvoston yleisistunnossa, annetaan lakiesitys eduskunnan käsiteltäväksi.

Milloin uusi laki astuu voimaan?

Tämänhetkisen arvion mukaan uusi laki voisi tulla voimaan vuonna 2024, mutta tämä riippuu lakiesityksen jatkokäsittelyn aikatauluista. Lakiin liittyvät lukuisat siirtymäsäännökset määrittäisivät, milloin eri muutokset astuisivat käytännössä voimaan.

Miten uudistusta on valmisteltu?

Lakiuudistusta on valmisteltu reilun neljän vuoden ajan ympäristöministeriön johdolla, avoimesti yhdessä sidosryhmien kanssa. Yhteensä uuden lain valmisteluun on ottanut aktiivisesti osaa yli 250 henkeä.

Parlamentaarinen seurantaryhmä on kokoontunut 15 kertaa vuoden 2018 huhtikuusta lähtien. Puheenjohtajana on toiminut ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen. Ryhmässä on jäsen jokaisesta eduskuntapuolueesta. Ryhmä on ottanut kantaa päälinjauksiin, arvioinut valmistelutyötä sekä edistänyt vuorovaikutusta poliittisten toimijoiden kesken.

Työryhmä on kokoontunut 37 kertaa vuoden 2018 huhtikuusta lähtien. Puheenjohtajana on toiminut ylijohtaja Teppo Lehtinen ympäristöministeriöstä. Ryhmä on koordinoinut lakihanketta, muun maussa sovittanut yhteen eri osa-alueet ja aikataulut sekä vastannut vaikutusten arvioinnista. Työtä ovat tukeneet alueidenkäytön, rakentamisen, kaavojen toteuttamisen, rajapintojen, osallistumisen sekä digitaalisuuden jaostot.

Sidosryhmäfoorumi on kokoontunut 11 kertaa vuoden 2018 toukokuusta lähtien. Puheenjohtajana on toiminut professori Ari Ekroos Aalto-yliopistosta. Foorumissa on ollut mukana noin 100 uudistuksen kannalta keskeisintä tahoa, ja sen tavoitteena on varmistaa avoin vuorovaikutus ja asiantuntemuksen jakaminen.

Hallituksen lakivalmistelun seurantaministeriryhmä on kokoontunut syksystä 2020 lähtien keskustelemaan lain sisällöstä 12 kertaa. Puheenjohtajana on toiminut ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen.

Kokousten muistiot löytyvät valtioneuvoston Hankeikkunasta.

Palautetta on kerätty myös kirjallisesti jo ennen lausuntokierrosta. Kommenteilla ovat olleet alustavat pykälähahmotelmat rakentamisen vastuista ja luvista, rakennusvalvonnasta sekä alueidenkäytöstä. Lisäksi asetusluonnos rakennuksen ilmastoselvitykseksi ja sitä tukevaksi ohjeeksi vähähiilisyyden arviointimenetelmästä olivat lausuntokierroksella kesä-elokuussa 2021.

Lisätietoa valmistelusta löytyy lakiuudistuksen verkkosivuilta.

Mihin tietopohjaan uudistus nojaa?

Uudistuksen taustaksi ja valmistelun tueksi on toteutettu useita arviointeja, selvityksiä ja tutkimuksia –  ennen virallisen uudistustyön käynnistymistä sekä sen aikana.

Vuonna 2014 valmistunut laaja maankäyttö- ja rakennuslain arviointi, vuonna 2018 valmistunut keskustelupaperi uudistamisen suuntaviivoista sekä muut esivalmisteluvaiheen dokumentit löytyvät ympäristöministeriön verkkosivuilta.

Virallisen valmistelutyön aikaiset selvitykset ja vaikutusten arvioinnit löytyvät lakiuudistuksen verkkosivuilta.

Miksi lakiehdotus lähtee lausunnoille ympäristöministeriön ehdotuksena?

Ympäristöministeriö on valmistellut lakiuudistusta avoimesti ja yhteistyössä sidosryhmien kanssa viimeiset neljä vuotta. Valmistelussa on otettu huomioon pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman uudistusta koskevat linjaukset.

Lakiuudistuksen työryhmä on kokoontunut vuosina 2018–2021 yhteensä 37 kertaa. Työryhmä ei löytänyt kaikkiin käsiteltyihin asioihin yhteistä ehdotusta, ja joihinkin ministeriön ehdotuksiin jätettiin eriäviä mielipiteitä.

Hallituksen lakivalmistelun seurantaministeriryhmä alkoi käsitellä lakiuudistusta syksyllä 2019. Poliittisissa keskusteluissa päädyttiin kesällä 2021 siihen, että lakiehdotus lähtee lausunnoille ministeriön ehdotuksena.

Työryhmän jäsenille on tarjottu mahdollisuus ottaa lakiluonnokseen kirjallisesti kantaa jo ennakkoon, ja nämä kirjalliset näkemykset on liitetty osaksi lausuntokierroksen materiaaleja.

Lakiesitys päätettiin lähettää lausuntokierrokselle nyt, jotta tärkeä lakiuudistus voi edetä. Lausuntokierros kestää kymmenen viikkoa, ja se on kaikille avoin. Lausunnoista julkaistaan yhteenveto lakiuudistuksen verkkosivuilla, ja ne otetaan huomioon lakiesityksen jatkovalmistelussa.

Miten laki tukee hiilineutraaliustavoitteen toteutumista?

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman (2019) mukaisesti Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen pian sen jälkeen. Tämä tehdään nopeuttamalla päästövähennystoimia ja vahvistamalla hiilinieluja. Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen keskeinen tavoite on varmistaa, että rakennettu ympäristömme tukee hiilineutraaliustavoitteen toteutumista.

Lakiehdotuksen mukaan ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen otettaisiin huomioon kaikessa kaavoituksessa, rakentamisessa ja rakennuskannan ylläpidossa.

Kaavoituksessa olisi edistettävä ilmastonmuutoksen hillintää vahvistamalla yhdyskuntarakenteen eheyttä erityisesti kaupunkiseuduilla ja ohjaamalla olemassa olevan infran hyödyntämiseen. Kaavoituksella olisi myös luotava edellytyksiä vähähiiliselle liikenteelle sekä uusiutuville ja vähähiilisille energiamuodoille kuten aurinkoenergialle ja tuulivoimalle. Luonnon monimuotoisuuden, kulttuuriympäristöjen sekä maailmanperintökohteiden turvaaminen on huomioitava kaikissa kaavoissa.

Rakentamisen laatua parannettaisiin ehkäisemällä ongelmia jo ennalta. Laissa panostettaisiin myös esimerkiksi rakentamisen vähähiilisyyteen ja kiertotalouteen, rakennusten elinkaaren pidentämiseen sekä kestävään kaupunkikehitykseen.

Rakentaminen ja kaavoitus tuotaisiin digiaikaan, kun kaavat ja rakentamisluvat laadittaisiin sähköiseen ja valtakunnallisesti yhteentoimivaan muotoon. Helposti saatavilla oleva ja käytettävä tieto tukee rakentamisen, asumisen ja alueidenkäytön ilmastovaikutusten laskentaa ja niihin liittyvää päätöksentekoa.

Rakennetun ympäristön rooli ilmastotavoitteiden saavuttamisessa on hyvin merkittävä, sillä rakennuksista ja rakentamisesta aiheutuu noin kolmasosa Suomen kasvihuonekaasupäästöistä, ja niissä kuluu merkittävä määrä energiaa ja raaka-aineita. Rakentamisessa ja kaavoituksessa tehdyt ratkaisut vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen.

Miten laki vahvistaa luonnon monimuotoisuutta?

Yksi lain päätavoitteista on luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen, ja se huomioitaisiin jatkossa niin kaavoituksessa kuin rakentamisessa.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sisältyisi jatkossa kaikkien kaavatasojen laadullisiin vaatimuksiin, eli se otettaisiin huomioon kaavojen laillisuutta arvioitaessa. Erityisesti panostettaisiin viheralueiden jatkuvuuteen ja kytkeytyneisyyteen, jotta eliölajit voisivat liikkua alueelta toiselle.

Suomen suurimpien kaupunkiseutujen kunnat suunnittelisivat alueidensa käyttöä yhdessä laatimalla kaupunkiseutusuunnitelman. Viherrakenteen käsittely kaupunkiseutusuunnitelmassa ja maakuntakaavoissa tukisi viher- ja virkistysalueiden verkostojen ja niiden välisten yhteyksien säilyttämistä ja kehittämistä, mikä vahvistaisi sekä luonnon monimuotoisuutta että virkistysmahdollisuuksia.

Laki toisi vähähiilisyyden ja kiertotalouden periaatteet rakentamiseen sekä edistäisi rakentamisen laatua ja rakennusten muunneltavuutta, pitkäikäisyyttä ja korjattavuutta. Lailla luodaan edellytyksiä sille, että rakennus- ja purkumateriaalit pysyisivät kierrossa mahdollisimman pitkään. Tämä vähentäisi luonnonvarojen kulutusta, mikä säästäisi koskematonta luontoa ja ehkäisisi luontokatoa.

Miten laki parantaa rakentamisen laatua?

Rakentamisen laatuun panostetaan monin keinoin. Tavoitteena on ennen kaikkea ehkäistä mahdolliset laatuongelmat jo ennalta.

Jatkossa vastuu rakennushankkeesta kuuluisi päävastuulliselle toteuttajalle, ja rakennushankkeisiin säädettäisiin viiden vuoden vastuuaika. Rakennushankkeen osapuolille säädettäisiin velvoite tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja. Hankkeeseen ryhtyvän olisi varmistettava, että hankkeen suunnittelun ja toteutuksen aikataulu on riittävä ja toteuttamiskelpoinen.

Rakentamiseen ja kaavoituksen tiedot olisivat uuden lain myötä laadukkaampia ja paremmin saatavilla, kun esimerkiksi kaavat ja rakentamisluvat laadittaisiin sähköiseen ja valtakunnallisesti yhteentoimivaan muotoon. Tämä vaikuttaisi positiivisesti niin rakennusten suunnitteluun, rakentamiseen, käytön aikaiseen huoltoon ja korjaamiseen kuin lopulta purkamiseen.

Tavoitteena on myös saada rakennusvalvontojen osaaminen tehokkaammin kaikkien kuntien käyttöön.

Miten laki edistää rakennetun ympäristön digitalisaatiota?

Digitalisaatio etenee kovaa vauhtia niin yrityksissä, valtiolla kuin kunnissa – myös rakentamisessa ja kaavoituksessa. Lakiin kirjattaisiin ensi kerran säädökset siitä, että kaavat laaditaan tietomallimuotoisena ja rakentamisen luvat käsitellään tietomallipohjaisesti. Kaavoihin ja rakentamislupiin liittyvät päätökset laadittaisiin siis jatkossa sähköiseen ja valtakunnallisesti yhteentoimivaan muotoon ja toimitettaisiin valmisteilla olevaan rakennetun ympäristön tietojärjestelmään.

Tämä helpottaa niin yksittäisten toimijoiden, kuten suunnittelijoiden, rakentajien ja omistajien työtä kuin koko yhteiskuntaa laajemminkin. Tietojen käsittelystä vapautuu resurssia muualle, eikä tietoja tarvitse toimittaa useaan eri paikkaan. Yhteentoimiva sähköinen tieto edesauttaa myös ilmastovaikutusten laskentaa, yhdyskuntien kehityksen seurantaa ja kiertotalousmarkkinoiden kehittymistä. Uudistuksessa varmistetaan tietosuoja ja -turva.

Laki siis ennen kaikkea varmistaa, että rakennetun ympäristön digikehitys tapahtuu yhteisissä raameissa; kehityksen suunta on oikea ja kaikki pysyvät siinä mukana.

Tulevaisuudessa rakennuksen omistaja voi myös halutessaan ylläpitää rakennuksen sähköistä käyttö- ja huolto-ohjetta.

Miten laki huomioi saamelaisten oikeudet?

Ainoan alkuperäiskansamme asema paranisi, kun lakiin kirjattaisiin velvoite ottaa kaavoituksessa ja rakentamisessa huomioon saamelaisten oikeudet ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan sekä harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan.

Saamelaisten oikeuteen ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan ja harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, kun suunnitellaan alueidenkäyttöä, joka sijoittuu tai jolla on vaikutuksia saamelaisten kotiseutualueelle. Esimerkiksi kaavaa laadittaessa olisi löydettävä ratkaisu, joka kaavan tavoitteet ja muut alueidenkäytön suunnittelua koskevat säännökset huomioon ottaen mahdollisimman hyvin tukee ja edistää saamelaisille kuuluvien, perustuslaissa turvattujen oikeuksien toteutumista.

Laissa säädettäisiin myös heikentämiskiellosta. Kaavalla, joka sijoittuu tai jolla on vaikutuksia saamelaisten kotiseutualueelle, ei saisi vähäistä suuremmassa määrin heikentää saamelaisten oikeutta ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan ja harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan.

Miten laki vaikuttaa kaavoitukseen?

Alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää on tarkoitus selkeyttää, ajantasaistaa ja yksinkertaistaa sekä kehittää yleispiirteistä kaavoitusta strategisemmaksi. Uudistuksessa on kirkastettu kaavatasojen roolit ja niillä ratkaistavat asiat.

Kaavoituksen tietosisällön keventämisen ansiosta digitaaliset kaavatiedot saadaan jatkossa tehokkaasti yhteiskunnan käyttöön. Kaavoituksessa huomioitaisiin entistä paremmin ilmastonmuutoksen torjunta, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä digitalisaatio.

Kaavoituksen joustavuutta lisättäisiin mahdollisuudella laatia yleis- ja asemakaava yhtä aikaa.

Nykyisessä laissa olevat kaavojen sisältövaatimukset korvattaisiin laadullisilla vaatimuksilla. Lakiin lisättäisiin säännös kunnan jäsenen oikeudesta tehdä kunnalle aloite asemakaavan laatimisesta.

Miten maakuntakaava muuttuu?

Maakuntakaavaa kehitettäisiin strategisemmaksi alueidenkäytön suunnitelmaksi. Se osoittaisi maakunnan tavoitellun pitkän aikavälin kehityksen ja loisi edellytykset sen alueidenkäytön ja aluerakenteen kestävälle kehittämiselle.

Maakuntakaavassa esitettäisiin:

  • maakunnan aluerakenteen kehittämisen periaatteet,
  • valtakunnallisen ja maakunnallisen liikennejärjestelmän ja -verkon kehittämisen periaatteet, sekä
  • maakunnan viherrakenteen kehittämisen periaatteet.

Myös kaavan oikeusvaikutukset koskisivat jatkossa vain aluerakennetta, liikennettä ja viherrakennetta. Kaavassa voisi esittää muitakin maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia asioita, mutta ne eivät olisi oikeusvaikutteisia, eli ne eivät olisi sitovana ohjeena kuntien laatimille yleis- ja asemakaavoille tai muulle alueidenkäytön suunnittelulle.

Nykyisessä laissa olevat sisältövaatimukset korvattaisiin laadullisilla vaatimuksilla. Laadullisten vaatimusten mukaan huomiota olisi kiinnitettävä muun muassa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin, luonnonvarojen kestävään käyttöön sekä maiseman ja kulttuuriympäristön vaalimiseen.

Maakuntakaavan tarkastelutasoa nostettaisiin siten, että sillä ratkaistaisiin valtakunnan ja maakunnan tason asioita, ja se ohjaisi nykyistä rajatummin kuntakaavoitusta ja muuta alueidenkäytön suunnittelua. Jatkossa maakuntakaava ei ohjaisi esimerkiksi yksittäisen kunnan yhdyskuntarakennetta, vähittäiskaupan suuryksiköiden sijaintia, teollisuuden ja muun tuotantotoiminnan, kuten energiantuotannon, sijaintia, luonnonvarojen käyttöä eikä sovittaisi näitä toimintoja yhteen.

Maakuntakaavoituksesta vastaisivat jatkossakin maakuntien liitot.

Lausuntomateriaaleissa esitetään kysymys maakuntakaavan vaihtoehtoisesta mallista. Mitä se tarkoittaa?

Uudistuksen valmistelun aikana on ollut esillä myös vaihtoehtoinen malli maakuntakaavalle. Sen oleellisin ero lausunnoilla olevaan lakiehdotukseen on, että maakuntakaavan oikeusvaikutuksia ei siinä rajattaisi, vaan maakuntakaava olisi nykyiseen tapaan kokonaisuudessaan oikeusvaikutteinen. Malli ei kuitenkaan sisältäisi nykyisen lain mukaista maakuntakaavan toteuttamisen edistämisvelvoitetta.

Samalla tavalla kuin lakiesityksessä olevassa mallissa, myös vaihtoehtoisessa mallissa maakuntakaavassa olisi esitettävä aluerakenteen, liikennejärjestelmän ja liikenneverkon sekä viherrakenteen kehittämisen periaatteet. Lisäksi maakuntakaavassa voitaisiin esittää myös muita maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia asioita. Vaihtoehtoisessa mallissa maakuntakaavassa esitettävistä asioista rajattaisiin pois yksittäisen kunnan yhdyskuntarakenne, eli yksittäisen kunnan yhdyskuntarakenteeseen kuuluvia asioita ei olisi siten mahdollista sisällyttää maakuntakaavaan.

Keskusteluissa esillä ollutta vaihtoista mallia koskeva kysymys haluttiin tuoda osaksi lausuntokierrosta, jotta lausunnonantajat voivat esittää näkemyksensä myös vaihtoehtoisesta mallista.

Miten yleiskaava muuttuu?

Yleiskaava säilyisi pääosin ennallaan.  Jatkossakin olisi mahdollista laatia sekä strategisia yleiskaavoja että perinteisiä aluevarauskaavoja. Yleiskaavan tarkoitusta ja sisältöä koskevassa säännöksessä ei enää mainittaisi tarpeellisten alueiden osoittamista, mikä kannustaa kehittämään yleiskaavoitusta strategisemmaksi.

Yleiskaavaa voitaisiin käyttää jatkossakin rakennusluvan myöntämisen perusteena alueilla, joilla kaavassa on siitä erikseen määrätty. Edellytyksenä olisi, että yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueidenkäyttöä, eikä alueelle ole tarve laatia asemakaavaa.

Nykyisessä laissa olevat sisältövaatimukset korvattaisiin laadullisilla vaatimuksilla. Uusia vaatimuksia annettaisiin saavutettavuudesta, liikennejärjestelmän toimivuudesta, keskusta-alueista, viherrakenteesta, asuntotuotannosta, eriytymiskehityksen ehkäisystä, kiertotaloudesta sekä luonnon monimuotoisuudesta. Kaupunkiseuduilla olisi kiinnitettävä huomiota myös seudullisen yhdyskuntarakenteen toimivuuteen, taloudellisuuteen ja kestävyyteen.

Kaavoituksen joustavuutta lisättäisiin mahdollisuudella laatia yleiskaava ja asemakaava yhtä aikaa ja hyväksyä ne samalla päätöksellä. Yleiskaavan hyväksymisen yhteydessä voitaisiin jatkossa kumota alueella voimassa oleva asemakaava.

Yleiskaava olisi jatkossakin ohjeena asemakaavaa laadittaessa tai ryhdyttäessä muihin alueidenkäytön toimiin. Asemakaava voitaisiin laatia tai muuttaa vanhentuneeksi todetusta yleiskaavasta poiketen nykyistä joustavammin.

Miten asemakaava muuttuu?

Asemakaava säilyisi pääosin ennallaan. Alueiden käytön järjestämistä, rakentamista ja kehittämistä varten olisi laadittava asemakaava, jolla ohjattaisiin rakentamista ja muuta alueidenkäyttöä paikallisten olosuhteiden, kaupunki- ja maisemakuvan, julkisen tilan, hyvän rakentamistavan, olemassa olevan rakennuskannan käytön edistämisen ja kaavan muun ohjaustavoitteen edellyttämällä tavalla.

Nykyisessä laissa olevat sisältövaatimukset korvattaisiin laadullisilla vaatimuksilla. Uusia vaatimuksia annettaisiin koskien asuinalueiden monipuolisuutta ja alueiden välisen haitallisen eriytymiskehityksen ehkäisyä, keskusta-alueiden palveluiden kehittämisedellytyksiä, liikenteen järjestelyjen toimivuutta ja turvallisuutta sekä vähähiilisen liikkumisen, erityisesti joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytysten toteutumista sekä viherympäristön riittävyyttä kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä.

Kaavoituksen joustavuutta lisättäisiin mahdollisuudella laatia yleiskaava- ja asemakaava yhtä aikaa samalla päätöksellä. Yleiskaavan hyväksymisellä voitaisiin kumota alueella voimassa oleva asemakaava.

Kunnan jäsenelle annettaisiin oikeus tehdä aloite asemakaavan laatimiseksi. Kunnan olisi käsiteltävä aloite ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään neljän kuukauden kuluessa.

Kaupunkiseutusuunnitelmaa esitetään uudeksi suunnittelujärjestelmän tasoksi. Mitä se tarkoittaa?

Kaupunkiseutusuunnitelmassa sovitettaisiin yhteen kaupunkiseudun merkittävät yhdyskuntarakenteen, liikennejärjestelmän ja viherrakenteen kehittämisen periaatteet ja tavoitteet. Suunnitelma laadittaisiin Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän, Kuopion ja Lahden kaupunkiseuduille. Seudun kunnat laatisivat suunnitelmat yhdessä. Suunnitelma voitaisiin laatia myös muille kaupunkiseuduille. Kaupunkiseudut tekevät tämänkaltaista suunnittelua jo nykyisin, mutta suunnittelutaso otettaisiin nyt mukaan myös lainsäädäntöön.

Yhdyskuntarakennetta, eli esimerkiksi asumisesta, työpaikoista, tuotantotoiminnasta, palveluista, vapaa-ajan alueista ja niiden välisistä liikenneyhteyksistä muodostuvaa kokonaisuutta, tarkasteltaisiin siis yksittäistä kuntaa laajemmalla tasolla, joka vastaisi paremmin esimerkiksi asukkaiden ja elinkeinoelämän käytännön toiminnallista tasoa.

Yhdyskuntarakenteen kattavampi suunnittelu varsinkin väkirikkailla kaupunkiseuduilla lisää mahdollisuuksia tehdä ratkaisuja, jotka auttavat torjumaan ilmastonmuutosta ja parantavat muillakin tavoin kaupunkiseudun kehityksen kestävyyttä. Nämä koskevat mm. asuntojen, työpaikkojen kuin palveluidenkin sijoittumista sekä liikenneväyliä ja joukkoliikenteen yhteyksiä. Viherrakenteen käsittely kaupunkiseutusuunnitelmassa edistää viher- ja virkistysalueiden verkostojen ja niiden välisten yhteyksien säilyttämistä ja kehittämistä, mikä edistäisi sekä seudun virkistysmahdollisuuksiin kuin luonnon monimuotoisuutta.

Kaupunkiseutusuunnitelma ei olisi velvoittava suhteessa kuntakaavoihin. Osallistuminen ja vuorovaikutus kaupunkiseutusuunnitelmaa laadittaessa tapahtuisi pääosin kuten kaavoissa.

Tarve lisätä toiminnallisten kaupunkiseutujen suunnittelua on tunnistettu eri yhteyksissä. Esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisarviossa vuonna 2014 todettiin ongelmaksi, että kuntarajat vaikeuttavat kaupunkiseudun toiminnallisen kokonaisuuden suunnittelua. Kaupunkiseutujen suunnittelua tehdään jo nyt, mutta pääasiassa ei-lakisääteisin ja vapaamuotoisin välinein. Tuomalla kaupunkiseutusuunnitelma lakiin parannetaan yhdyskuntarakenteen, liikennejärjestelmän ja viherrakenteen yhteensovittamista seututasoisen suunnittelun keinoin. Kaupunkiseutusuunnitelma toimii myös mm. valtion ja kuntien välisten sopimusneuvottelujen tärkeänä perustana.

Lakiin kirjatut vuorovaikutusta ja vaikutusten arviointia koskevat menettelyvaatimukset perustuvat viranomaisten suunnitelmia koskevaan ns. SOVA-direktiiviin, ja niiden tarkoitus on parantaa kaupunkiseutujen suunnittelun läpinäkyvyyttä ja demokraattisuutta. Säännöksiin sisältyy joustavuutta, joten vuorovaikutus ja vaikutusten arviointi voidaan jatkossakin tehdä ottaen huomioon kaupunkiseutusuunnitelman sisältö ja tarkkuustaso sekä sen tärkeimmät osallisryhmät.

Miten kaavoituksella torjutaan ilmastonmuutosta?

Lakiin lisättäisiin kokonaan uusi säännös ilmastonmuutoksen hillinnästä ja siihen sopeutumisesta kaavoituksessa ja rakentamisessa. Säännös vastaisi kaavakohtaisia laadullisia vaatimuksia ja olisi näin pohjana kaavojen laillisuuden arvioinnille.

Kaavoituksen olisi hillittävä ilmastonmuutosta erityisesti kaupunkiseuduilla. Käytännössä se tapahtuisi vahvistamalla yhdyskuntarakenteen eheyttä ja hyödyntämällä kestävästi olemassa olevaa infrastruktuuria ja rakennetta. Rakentaminen tulisi jatkossa ohjata ensisijaisesi olemassa olevien palveluiden ja joukkoliikenteen piiriin, mikä vähentäisi liikennettä ja kasvihuonekaasupäästöjä.

Ratkaisut, jotka eivät tukisi päästöjen vähentämistä koko yhdyskuntarakenteen näkökulmasta eivät olisi lähtökohtaisesti mahdollisia.

Käytännössä säännös koskisi yleispiirteistä kaavoitusta eli maakuntakaavoja ja kuntien yleiskaavoja.

Viherrakenteesta säädettäisiin lain tasolla. Mitä tämä tarkoittaa?

Yksi lain päätavoitteista on luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sisältyisi jatkossa kaikkien kaavatasojen laadullisiin vaatimuksiin.

Maakuntakaavassa olisi osoitettava viherrakenteen kehittämisen periaatteet. Viherrakenteen eri osia, kuten virkistysalueita, suojelualueita, muita arvokkaita alueita ja ekologisia yhteyksiä voidaan osoittaa kaavassa erilaisilla kaavakohteilla, joihin voisi liittyä kaavamääräyksiä. Asia ei ole uusi, sillä viherrakenteiden verkosto on sisältövaatimusten velvoittamana osoitettu maakuntakaavoissa jo nykyisin. Muutoksella halutaan painottaa erityisesti viheralueiden jatkuvuutta ja ekologisten yhteyksien säilymistä, koska ne ovat ensiarvoisen tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle.

Viherrakenteella tarkoitetaan rakentamattomien alueiden muodostamaa verkostoa. Se voi sisältää suojelu- ja virkistysalueita, vesialueita sekä sellaisia metsä- ja peltoalueita, joilla on erityisen suuri merkitys alueiden kytkeytyneisyyden, ekologisten yhteyksien, luonnon monimuotoisuuden, virkistyksen sekä ilmastonmuutoksen kannalta. Ekologinen yhteys tarkoittaa viheralueiden muodostamia ketjuja, joiden kautta eliöt voivat siirtyä alueelta toiselle rakennetussakin ympäristössä.

Tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuutta erityisesti tiheään asutuilla alueilla ja kasvavilla kaupunkiseuduilla, joilla maankäyttöön liittyvien paineiden takia vaarana on, että rakentamattomat viheralueet kuihtuvat ja sirpaloituvat. Kaupunkiseutujen ulkopuolella viherrakenteen esittämisessä painottuisivat kaupunkien lähialueiden ekologiset yhteydet, virkistysreitit ja luontomatkailun tarpeet, jotta ne muodostaisivat riittävän viheralueiden verkoston.

Miten viherrakenteiden verkosto vaikuttaa maanomistajien mahdollisuuksiin käyttää maataan? Saisiko rajoituksista korvauksia?

Vaikutukset riippuisivat kaavassa käytettävistä kaavakohteista ja niihin liittyvistä kaavamääräyksistä. Kaavan vaikutukset arvioidaan aina sen laatimisen yhteydessä.

Jos viherrakenteiden verkosto rajoittaisi maanomistajan mahdollisuuksia käyttää maataan, maanomistajalla olisi oikeus saada valtiolta korvausta. Lakiin sisältyisi kokonaan uusi säännös metsäkäytön rajoitusten korvauksista.

Miten Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskusten) rooli muuttuu?

ELY-keskusten alueidenkäytön valvontatehtävä palautettaisiin siihen laajuuteen, kuin se oli maankäyttö- ja rakennuslaissa vuoteen 2017 saakka. ELY-keskuksella olisi jälleen oikeus valittaa kaikista maakuntien ja kuntien kaavapäätöksistä ja eräistä lupapäätöksistä, riippumatta siitä koskeeko asia valtakunnallisia tai merkittäviä maakunnallisia kysymyksiä.

Kuntien ja maakuntien alueidenkäyttöä koskevat päätökset ovat merkittävää julkisen vallan käyttöä. Valtion viranomaisen laaja valitusoikeus on katsottu tärkeäksi muun muassa ympäristöperusoikeuden toteutumisen kannalta. Näiden päätösten, kuten kaavojen lainmukaisuuden, valvontaa ei siksi voi jättää pelkästään esimerkiksi järjestöjen varaan.

Rajanveto valtakunnallisten tai merkittävien maakunnallisten ja ”tavanomaisten” alueidenkäytön kysymysten välillä on myös koettu vaikeaksi. ELY-keskuksilla on myös muita valvontatehtäviä, joissa ei tällaisia jaotteluja ole. Esitetty muutos selkeyttäisi ELY-keskuksen valvontatehtävien kokonaisuutta myös kansalaisten, elinkeinoelämän ja muiden osallisten näkökulmasta.

ELY-keskukset käyttivät valitusoikeuttaan hyvin harkitusti ennen vuoden 2017 lakimuutosta. ELY-keskusten valituksia liittyi vain muutamiin prosentteihin kaikista yleis- tai asemakaavapäätöksistä, minkä lisäksi valitukset todettiin tuomioistuimissa pääosin aiheellisiksi. Tästäkin syystä ELY-keskuksen valitusoikeuden rajaamista ei ole enää katsottu tarpeelliseksi.

Esityksen mukaan ELY-keskuksille ei kuitenkaan palautettaisi kaavoituksen ohjaustehtävää, joka niillä oli ennen 2017 lakimuutosta. Tämä korostaa kuntien itsenäistä asemaa kaavoituksessa ja muussa alueidenkäytössä ja ELY:n tehtävää päätösten lainmukaisuuden valvojana.

Lakiesityksessä täsmennetään myös ELY-keskuksen kuntien alueidenkäytön ja rakentamistoimen edistämistehtävää. Tarkoitus on, että valvontatehtävän laajentamisesta huolimatta ELY:n rooli jatkossakin painottuu edistävään tehtävään ja toimintaan alueidenkäytön asiantuntijaviranomaisena.

Muuttako laki kaavoitukseen osallistumista ja vuorovaikutusta?

Myös uusi laki turvaa jokaisen mahdollisuuden vaikuttaa oman elinympäristönsä suunnitteluun.

Mahdollisuudet seurata kunnan tai maakunnan tason kaavahankkeiden kokonaisuutta paranevat. Jatkossa kuntien ja maakuntien on tarjottava tieto vireillä olevista ja vireille tulevista kaavoista ajantasaisesti. Aineiston on oltava yleisessä tietoverkossa, ja tarjolla on myös oltava mahdollisuus antaa palautetta. Tähän saakka vähimmäisvaatimuksena on ollut kerran vuodessa tehty kaavoituskatsaus.

Yksittäisessä kaavahankkeessa osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet säilyvät pääosin ennallaan. Laki ei jatkossakaan määrittele tarkasti miten vuorovaikutus ja mahdollisuus mielipiteen esittämiseen yksittäisessä kaavahankkeessa on järjestettävä, vaan kaavanlaatijalle on jätetty harkinnanvaraa. Kehittyvät sähköiset menetelmät lisäävät vuorovaikutuksen mahdollisuuksia.

Vuorovaikutus ja vaikutusten arviointi liittyvät kaavoituksessa kiinteästi yhteen, koska osalliset muodostavat mielipiteensä kaavaratkaisuista paljolti arvioitujen vaikutusten perusteella. Vaikutusten arviointia koskevat säännökset pysyvät pääosin ennallaan. Kaavoituksen tulee jatkossakin perustua kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämään tietoon ja selvityksiin. Tiedolla tarkoitetaan myös eri osapuolten tuottamaa ja heiltä kaavaprosessin aikana saatua tietoa. Laki huomioisi entistä vahvemmin ilmastonmuutokseen liittyvät vaikutukset sekä saamelaisten kulttuurin ja perinteiset elinkeinot.

ELY-keskusten alueidenkäytön valvontatehtävä palautettaisiin siihen laajuuteen, kuin se oli maankäyttö- ja rakennuslaissa vuoteen 2017 saakka. ELY-keskuksella olisi jälleen oikeus valittaa kaikista maakuntien ja kuntien kaavapäätöksistä ja eräistä lupapäätöksistä, riippumatta siitä koskeeko asia valtakunnallisia tai merkittäviä maakunnallisia kysymyksiä. Muutoin kaavapäätöksiin liittyvät valitusoikeudet säilyvät pitkälti ennallaan. Lakiin ei esimerkiksi esitetä valitusoikeuden rajaamista kaava-asioissa vain asianosaisiin tai sen sitomista muistutuksen tekemiseen kaavaehdotusvaiheessa.

Säilyykö maanomistajalla oikeus ranta-asemakaavan laatimiseen?

Maanomistajalla säilyisi oikeus ranta-asemakaavan laatimiseen nykyiseen tapaan. Oikeus koskisi lähtökohtaisesti loma-asutuksen järjestämistä. Erityisestä syystä voitaisiin tällaisessa kaavassa osoittaa alueita myös vakituista asutusta ja muuta käyttötarkoitusta varten. Erityiset syyt voisivat liittyä alueiden sijaintiin kunnan yhdyskuntarakenteessa ja kunnan tavoitteisiin alueiden käytön kehittämisessä.

Miten laki vaikuttaa kuntien maapolitiikkaan?

Kuntien maapolitiikan päätösten läpinäkyvyys ja kuntalaisten osallistumismahdollisuudet paranisivat. Kuntien olisi valmisteltava maapolitiikkaansa periaatteet avoimesti ja julkaistava niitä koskeva ohjelma ja seurantatietoja kunnan verkkosivuilla. Ohjelma sisältäisi myös maankäyttömaksujen periaatteet. Näin kunnan jäsenten, kuten maanomistajien, olisi helpompi hahmottaa mitä periaatteita kunta noudattaa maapolitiikassaan. Kunnanvaltuuston päättämät ja julkisesti kerrotut linjaukset lisäävät ennakoitavuutta, mikä on tärkeää yleisen hyväksyttävyyden kannalta.

Lakiin sisältyisi myös vaatimus, että kunnan on harjoitettava maapolitiikkaansa avoimesti ja kohdeltava kiinteistönomistajia tasapuolisesti. Kunnat saisivat jatkossakin päättää maapolitiikan periaatteensa varsin itsenäisesti, lailla ei säädettäisi maapolitiikan sisällöstä tarkemmin.

Tavoitteena on myös vahvistaa kuntien maapolitiikkaa. Kunta voisi jatkossakin periä asemakaavoitettavan alueen maanomistajilta maksuja. Nyt maksujen lakisääteisiä perusteita tarkennettaisiin ja maksujen alaa laajennettaisiin. Maksuvelvollisuuden kynnystä madallettaisiin siten, että maksuvelvollisiksi tulisivat tontinomistajat, joiden rakennusoikeuden määrä lisääntyy asemakaavoituksessa vähintään 250 kerrosneliömetriä. Nykylaissa raja menee 500 kerrosneliömetrin lisäyksessä. Lisäksi arvonnousun maksukattoa nostettaisiin. Tontinomistajalle määrättävä maksu voisi jatkossa olla 70 % tontin arvonnoususta, kun se nykylain mukaan on 60 %. Kunnanvaltuusto voisi alentaa näitä maksukynnyksen ja maksun enimmäismäärän rajoja. Tällöin tontinomistajan maksuosuus olisi pienempi kuin mitä laki enimmillään sallii.

Maankäyttömaksut ovat kunnille tärkeitä, sillä niillä katetaan asemakaava-alueiden yhdyskuntarakentamisen kustannuksia. Maksuja kerätään eniten kasvavilla seuduilla, joissa maan arvo nousee merkittävästi asemakaavoituksen myötä.

Muuttuuko lunastusmenettely?

Maan lunastusmenettelyyn esitetään ennakoitavuutta parantavia muutoksia. Tavoitteena on, että lunastamisen pelisäännöt ovat selkeät kaikille osapuolille.

Lunastusluvan yleisen tarpeen perustetta täsmennettäisiin. Kunnalla olisi jatkossakin oikeus saada ympäristöministeriöltä lupa alueen lunastamiseksi yhdyskuntarakenteensa kehittämisen tarpeita varten, ja lunastamisesta olisi maksettava lunastuslaissa säädetty korvaus. Yleisen tarpeen vaatimus täyttyisi kuitenkin vain, jos lunastettava alue vastaa sijainniltaan, kooltaan ja rajoiltaan kunnan yhdyskuntarakenteen kehittämistarvetta ja lunastusta myös haetaan oikea-aikaisesti suhteessa siihen.

Samankaltaisia arviointiperusteita on noudatettu pitkälti jo nykyisen lain 99 §:n soveltamiskäytännössä. Tarkemmat perusteet kirjattaisiin kuitenkin nyt lakiin. Tämän ei arvioida juuri vaikuttavan lunastusluvan saamiseen, mutta lunastuslupahakemusten ja -päätösten perusteluiden laatua sen arvioidaan parantavan.

Katualueiden ilmaisluovutus jäisi historiaan. Kaikkien katualueiden lunastuksessa olisi jatkossa maksettava maanomistajalle lunastuslain mukainen täysi korvaus. Esityksen mukaan kunta lunastaisi ensimmäisten asemakaavojen katualueet maanomistajilta yleisen alueen lunastusmenettelyin. Tällaisia alueita lunastettaessa asemakaavapäätös korvaa lunastusluvan, kuten tähänkin asti.

Osassa kunnista on vielä paljon ilmaisluovutuksen piiriin kuuluvia katualueita, joita ei ole rakennettu. Rakentamattomia katualueita on voitu ottaa jo ennakoivasti kunnan haltuun tai omistukseen. Usein korvauksia ei ole vielä maksettu. Siirtymäsäännöksin säädettäisiin, miten keskeneräiset tilanteet saatetaan loppuun. Siirtymäajan jälkeen myös näistä vanhoista katualueista olisi maksettava täysi korvaus.

Katujen ilmaisluovutuksesta luopumisen arvioidaan aiheuttavan osalle kunnista hallinnollista taakkaa erityisesti siirtymäkauden aikana, kun lunastamismenettely muuttuu. Uusi täyden korvauksen vaatimus parantaisi katualueita omistavien maanomistajien asemaa. Vastaavasti kunnat joutuisivat maksamaan vanhoista katualueista nykyistä enemmän korvauksia. Keskimäärin kustannukset kunnille jäisivät arviolta vähäisiksi muun muassa vanhojen katualueiden pienen pinta-alan vuoksi.

Kiinteistönomistajalla olisi jatkossa oikeus saada korvausta lunastuslupa-asian käsittelystä aiheutuneista välttämättömistä edunvalvontakustannuksista.

Lisäksi joitain käyttämättä jääneitä lunastusperusteita jäisi uudistuksen myötä pois laista.

Lue lisää nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain mukaisista lunastuksista.

Miten laki vaikuttaa alue- ja kaupunkikehitykseen?

Esitys vahvistaisi erityisesti kaupunkiseutujen ja niiden lievealueiden yhdyskuntarakenteen eheyttä, eli erilaisten palveluiden ja toimintojen (esim. asunnot, työpaikat, vapaa-ajan alueet ja liikenne) hyvää sijoittumista suhteessa toisiinsa. Tiivis yhdyskuntarakenne auttaa ilmastonmuutoksen hillinnässä ja palvelee alueella asuvia ihmisiä, kun tarvittavat palvelut ovat helposti saavutettavissa.

Yleiskaavat olisivat jatkossa alueellisesti kattavampia ja ajantasaisempia, mitä auttaisi kuntia hallitsemaan alueidenkäytön kokonaisuutta paremmin. Yleiskaavan ja asemakaavan mahdollinen yhteiskäsittely keventäisi hallinnollisia prosesseja ja vähentäisi kuntien työtä. Kaupunkiseutusuunnitelma kannustaisi isojen kaupunkiseutujen kuntia suunnittelemaan alueidensa käyttöä yhdessä, mistä hyötyisivät sekä kunnat että niiden asukkaat.

Miten laki ehkäisee alueiden eriarvoistumista?

Kaupunkiseutusuunnitelmassa tarkasteltaisiin suurimpia kaupunkiseutuja kokonaisuutena. Tämä korostaisi kuntien välistä yhteistyötä ja vähentäisi alueidenkäyttöön liittyvää osa-optimointia. Kaupunkiseutusuunnitelma toimisi myös valtion ja kuntien kumppanuuteen perustuvien sopimusmenettelyjen eräänä lähtökohtana.

Lailla turvattaisiin ainoan alkuperäiskansamme saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan.

Miten laki tukee hyvän rakennetun ympäristön syntymistä?

Alueidenkäytön ohjauskeinojen tavoitteita ja keskinäisiä suhteita täsmennettäisiin. Kun alueidenkäytön ohjauksen eri tasoja käytettäisiin kullekin tasolle luontevaan tarkoitukseen, olisi rakennetun ympäristön suunnittelu laadukkaampaa.

Digitalisaation mahdollisuudet valjastettaisiin sekä alueidenkäyttöön että rakentamiseen, mikä parantaisi kuntalaisten, päättäjien ja muiden toimijoiden mahdollisuuksia saada ajantasaista tietoa, vaikuttaa oikea-aikaisesti sekä hahmottaa rakennetun ympäristön kokonaisuutta. Päätöksenteko perustuisi parempaan tietoon.

Rakentamiselle asetettavat elinkaarivaatimukset tukisivat pitkäikäistä ja kestävää rakentamista sekä edistäisivät myös uusien kulttuuriympäristöjen syntymistä.

Muuttuuko liikenteen ja maankäytön suunnittelun keskinäinen suhde?

Olennaisia muutoksia ei tulisi. Maanteiden ja ratojen suunnittelun olisi edelleen perustuttava kaavaan, jossa on tutkittu maantien tai radan suhde muuhun alueidenkäyttöön ja sen vaikutukset. Maanteille ja rautateille olisi jatkossakin oltava pääsääntöisesti aluevaraus maakunta-, yleis- tai asemakaavassa, jotta niitä koskevat suunnitelmat voidaan hyväksyä. Myös jatkossa kaavaa voisi laatia yhtä aikaa maantien tai radan suunnittelun kanssa, jotta prosessit tukisivat toisiaan.

Maakuntakaavan muuttuminen strategisemmaksi työkaluksi vaikuttaisi jonkin verran, mutta muutos koskee enemmän liikennejärjestelmätasoa kuin yksittäisten väylien suunnittelua. Koska maakuntakaavoissa ei jatkossa käsitellä yhdyskuntarakennetta, painottuu liikennejärjestelmän ja muun maankäytön yhteensovittaminen muille suunnittelun tasoille siltä osin, kun kyseessä ei ole aluerakennetasoiset asiat tai vähintään maakunnallisesti merkittävään liikenneverkkoon ja -järjestelmään liittyvät kysymykset.

Liikennejärjestelmään ja -verkkoihin liittyviä kysymyksiä voidaan jatkossa ratkaista kuntakaavoituksella ja kuntien yhteistyössä. Asiat eivät siis välttämättä vaatisi maakuntakaavatasoista ratkaisemista pelkästään siksi, että ne koskevat useampaa kuin yhtä kuntaa.

Muuttuuko liikenteen käsittely alueidenkäytön suunnittelussa?

Liikennejärjestelmän toimivuus ja kestävyys tuotaisiin selkeämmin ja johdonmukaisemmin osaksi eri kaavatasojen sisältösäännöksiä ja kaavojen laadullisia vaatimuksia. Eri kaavatasojen työnjakoa selkeytettäisiin myös liikenteen osalta siten, että suunnittelu tarkentuisi yleispiirteisistä kaavoista yksityiskohtaisempiin siirryttäessä. Yleis- ja asemakaavojen laadullisissa vaatimuksissa painotettaisiin edellytyksiä kestäville liikkumismuodoille eli kävelylle, pyöräilylle ja julkiselle liikenteelle.

Kaupunkiseutusuunnitelmaa esitetään uudeksi osaksi alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää, ja sen tehtävänä olisi sovittaa yhteen kaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän kehittämistä muun muassa kestävyysnäkökulmasta.

Koska maakuntakaavoissa ei jatkossa käsitellä yhdyskuntarakennetta, painottuu liikennejärjestelmän ja muun alueidenkäytön yhteensovittaminen muille suunnittelun tasoille siltä osin, kun kyseessä ei ole aluerakennetasoiset asiat tai vähintään maakunnallisesti merkittävään liikenneverkkoon ja -järjestelmään liittyvät kysymykset.

Liikennejärjestelmään ja -verkkoihin liittyviä kysymyksiä voidaan jatkossa ratkaista kuntakaavoituksella ja kuntien yhteistyössä. Asiat eivät siis välttämättä vaatisi maakuntakaavatasoista ratkaisemista pelkästään siksi, että ne koskevat useampaa kuin yhtä kuntaa.

Velvoittaako laki kaavoittamaan tietyn määrän pysäköintipaikkoja?

Ei velvoittaisi. Päätökset kaavoissa sovellettavista pysäköintinormeista tekisivät jatkossakin kunnat, laissa ei linjattaisi pysäköintipaikkojen määrästä.

Pysäköinnin järjestäminen ratkaistaan asemakaavoituksessa. Kaavojen laadullisten vaatimusten toteutumiseksi kaavoissa on käsiteltävä myös pysäköintiä silloin kun se on tarpeen kaavassa ratkaistavan maankäytön kannalta. Pysäköinnin suunnitteluratkaisujen ja mitoituksen yksityiskohdat kuuluvat kaavoittajan harkintaan. Erityisesti kaupunkialueilla polkupyörien pysäköintiä on syytä käsitellä kaavoissa samalla vakavuudella kuin autojen pysäköintiä.

Miten laki muuttaa vähittäiskaupan suuryksiköiden ohjausta?

Vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevia säännöksiä ehdotetaan yksinkertaistettaviksi. Vähittäiskaupan suuryksikköjä koskevasta sääntelystä maakuntakaavoituksessa luovuttaisiin. Vähittäiskaupan suuryksikköjä koskevat erityiset vaatimukset koskisivat yleis- ja asemakaavaa. Yleis- ja asemakaavan laadullisiin vaatimuksiin sisältyisi uutena vaatimuksena keskusta-alueiden palveluiden kehittämisedellytysten erityinen huomiointi.

Tuleeko tuulivoimarakentamiseen muutoksia?

Maakuntakaava ei jatkossa ohjaisi tuulivoimarakentamista, vaan ratkaisut tehtäisiin kuntakaavoituksessa. Maakuntakaavan tuulivoimaloiden alueet eivät olisi oikeusvaikutteisia, eli ne eivät olisi ohjeena kuntakaavoitukselle tai muulle alueidenkäytön suunnittelulle. Maakuntakaavalla ei myöskään sovitettaisi yhteen tuulivoimaloiden alueita muiden alueidenkäyttömuotojen kanssa maakunnassa.

Esityksen mukaan tuulivoimarakentamista koskevat säännökset säilyisivät nykyisen kaltaisina tuulivoimayleiskaavan osalta. Pykälissä säädettäisiin edelleen yleiskaavan käytöstä suoraan rakennusluvan perusteena niillä alueilla, joilla kaavassa on siitä erikseen määrätty.

Vaikuttaako laki kaivostoimintaan?

Maankäyttö- ja rakennuslaki ei suoraan ohjaa kaivostoimintaa, eikä lakiuudistuksella siten olisi välittömiä vaikutuksia. Kaivosten toimintaa ohjaava kaivoslaki kuuluu työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle, ja lakia uudistetaan parhaillaan.

Lait kuitenkin liittyvät toisiinsa siten, että nykyisen kaivoslain mukaan kaivostoiminnan tulee perustua oikeusvaikutteiseen kaavaan tai laissa määritellyin ehdoin kaavan korvaavaan selvitykseen. Kaivoslain uudistuksessa korvaavasta selvityksestä ollaan luopumassa, eli edellytys kaivosluvan saamiselle olisi jatkossa aina kaava. Kaavoja koskevat yleiset säädökset ovat maankäyttö- ja rakennuslaissa ja sen seuraajaksi ehdotetussa kaavoitus- ja rakentamislaissa.

Miten laki huomioi maailmanperinnön ja kulttuuriympäristöt?

Lakiin sisältyisi maailmanperintökohteita ja -alueita koskevat uudet säännökset, jotka velvoittavat turvaamaan näiden kohteiden ja alueiden arvojen säilymisen kaavoituksessa ja rakentamisessa.

Kaavojen laadullisissa vaatimuksissa velvoitettaisiin turvaamaan valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen arvojen säilyminen.

Rakennushankkeille olisi nimettävä päävastuullinen toteuttaja. Mitä tämä tarkoittaa?

Rakennushankkeissa on monia työvaiheita ja lukuisia eri toteuttajia. Kokonaiskuva hankkeesta ja sen vastuista saattaa siksi hämärtyä. Tavoitteena on kirjata lakiin selkeät vastuut, jotta vastuiden katvealueilta vältytään. Tämä ehkäisisi rakennusvirheiden syntymistä ja parantaisi rakentamisen laatua.

Esityksen mukaan lupaa edellyttävälle rakennushankkeelle täytyisi nimetä päävastuullinen toteuttaja. Päävastuullinen toteuttaja vastaisi hankkeeseen ryhtyvälle, että hanke toteutetaan suunnitelmien, rakennuskohteen toteuttamista koskevien säännösten, rakentamisluvan, hyvän rakennustavan ja sopimuksen mukaisesti.

Päävastuullinen toteuttaja kantaisi vastuun koko rakentamisen ketjusta. Päävastuullinen toteuttaja vastaisi myös alihankkijoiden suorituksesta kuin omastaan, ja sovittaisi yhteen hankekokonaisuuden.

Päävastuullinen toteuttaja voisi vaihtua rakennushankkeen eri vaiheissa. Myös rakennushankkeeseen ryhtyvä voisi itse toimia päävastuullisena toteuttajana. Urakkamuotoa ei rajattaisi, vaan päävastuullisena toteuttajana voisi olla vaikkapa allianssi. Mahdolliset sivu-urakoitsijat vastaisivat jatkossakin suoraan omalle sopimuskumppanilleen, eli rakennushankkeeseen ryhtyvälle.

Lakiin ei tulisi säädöksiä korvaussummista tai vakuuksista eikä se aiheuttaisi muutoksia esimerkiksi asuntokauppalakiin tai kuluttajansuojalakiin.

Rakennushankkeen yksi päävastuullinen toteuttaja helpottaisi myös kunnan rakennusvalvonnan toimintaa.

Miten rakennushankkeeseen ryhtyvän vastuu muuttuu?

Aikaisemmin vastuu rakennushankkeesta on kuulunut hankkeeseen ryhtyvälle. Esityksen mukaan rakennushankkeelle olisi jatkossa nimettävä päävastuullinen toteuttaja, joka kantaisi vastuun koko rakentamisen ketjusta ja vastaisi myös alihankkijoiden työstä kuin omastaan. Rakennushankkeeseen ryhtyvän vastuu siis kapenisi saman verran kuin vastuuta kuuluisi jatkossa päävastuullisen toteuttajan kannettavaksi.

Rakennushankkeeseen ryhtyvä voisi halutessaan jatkossakin toimia päävastuullisena toteuttajana.

Hankkeeseen ryhtyvän olisi jatkossakin huolehdittava, että rakennuksen suunnittelu ja toteutus tehdään säännösten ja määräysten sekä luvan mukaisesti, ja että hankkeessa on kelpoiset suunnittelijat ja toteuttajat.

Uutta olisi, että hankkeeseen ryhtyvä vastaisi myös siitä, että rakennushankkeen suunnittelun ja toteuttamisen aikataulu on riittävä ja toteuttamiskelpoinen.

Miten laki vaikuttaa rakennushankkeiden toteuttamiseen allianssimallilla?

Allianssimalli on hyvä ja toimiva malli monessa rakennushankkeessa, ja rakennushankkeita olisi jatkossakin mahdollista toteuttaa allianssina. Lakiesityksen mukaan rakennushankkeille olisi jatkossa nimettävä päävastuullinen toteuttaja. Allianssimallissa päävastuullinen toteuttaja olisi allianssi.

Rakennushankkeen osapuolille säädettäisiin velvoite myötävaikuttamisesta. Mitä tämä tarkoittaa?

Uuden myötävaikutusvelvollisuuden mukaan rakennushankkeen kaikkien eri osapuolten olisi tehtävä yhteistyötä laadun varmistamiseksi, siis esimerkiksi ilmoitettava mahdollista ongelmista toisilleen. Tavoitteena on parantaa rakentamisen laatua, kun tieto työmaalla kulkee ja mahdollisiin ongelmiin voidaan puuttua nopeasti ja tehokkaasti.

Rakennushankkeille esitetään viiden vuoden vastuuaikaa. Mitä tämä tarkoittaa?

Rakennushankkeisiin esitetään säädettäväksi viiden vuoden vastuuaika. Tällä halutaan parantaa rakentamisen laatua. Viiden vuoden vastuuaika koskisi päävastuullista toteuttajaa, sivu-urakoitsijaa, pääsuunnittelijaa, rakennussuunnittelijaa, erityissuunnittelijaa ja valvojaa.

Nykyinen laki ei säädä rakennushankkeiden vastuuajoista mitään, mutta alalla sovelletaan tällä hetkellä yleisesti yleisistä sopimusehdoista juontuvaa kahden vuoden vastuuaikaa.

Rakennuksille olisi määritettävä tavoitteellinen tekninen käyttöikä. Mitä tämä tarkoittaa?

Tavoitteellinen tekninen käyttöikä olisi uusi laatukriteeri rakennusten suunnitteluun. Se ilmaisisi rakennuksen käytön vähimmäisajan. Tavoitteena on rakentaa rakennuksia, jotka toimivat hyvin ja kestävät aikaa.

Käyttöikä olisi rakennustyyppikohtainen ja riippuisi muun muassa rakennuksen käytöstä ja huollosta. Rakennusosien käyttöikä voisi olla lyhyempi, jos osat ovat järkevästi vaihdettavissa.

Kunta voisi järjestää rakennusvalvonnan vaativan tasoisena. Mitä tämä tarkoittaa?

Kunta voisi valita järjestääkö se rakennusvalvontansa tavanomaisen vai vaativan tasoisena. Vaativan tason rakennusvalvonta voisi vastata myös tavanomaisen tasoisista hankkeista.

Rakennusvalvonta olisi vaativan tasoinen, kun sen rakennustarkastajalla tai muulla viranhaltijalla olisi kelpoisuus rakennussuunnittelun, rakennesuunnittelun ja talotekniikan vaativaan suunnittelutehtävään. Vaativa taso voisi kunnassa ulottua johonkin tai kaikkiin näistä kolmesta tehtäväalueesta.

Tavanomaisen tasoinen rakennusvalvonta voisi ostaa vaativien hankkeiden osaamista toisen kunnan vaativan tason rakennusvalvonnalta – ja toisaalta myydä omaa osaamistaan tavanomaisen tasoisissa hankkeissa.

Tavoitteena on tiivistää kuntien yhteistyötä siten, että rakennusvalvonnan erityisosaaminen saadaan sujuvasti useamman kunnan käyttöön. Tästä hyötyisivät niin kunnat kuin rakennushankkeisiin ryhtyvät.

Miten rakennuslupa muuttuisi?

Luvan nimi olisi jatkossa rakentamislupa, ja se yhdistäisi aikaisemman rakennusluvan ja toimenpideluvan.

Kuten nytkin, luvassa tarkasteltaisiin aiotun rakennuksen sopivuutta kaupunkikuvaan sekä sitä, että rakennus täyttää sille asetetut olennaiset tekniset vaatimukset.

Uutta olisi, että rakennushankkeeseen ryhtyvä voisi halutessaan hakea sijoittamisluvan erikseen. Luvanhakija voisi siis selvittää ensin, voiko rakennus sijoittua kyseiseen paikkaan vai ei, ja tehdä tarkemmat rakennuksen suunnittelumallit vasta sijoittamisluvan ratkettua. Tämä säästäisi hakijan aikaa ja rahaa.

Rakentamisluvan tarvetta vähennettäisiin siten, että jatkossa rakentamislupaa edellyttäisivät:

  1. asuinrakennus;
  2. kooltaan vähintään 30 neliömetrin tai 120 kuutiometrin rakennus;
  3. kooltaan vähintään 50 neliömetrin katos;
  4. yleisörakennelma, jota voi käyttää yhtä aikaa vähintään viisi henkilöä;
  5. vähintään 30 metriä korkea masto tai piippu;
  6. kooltaan vähintään 2 neliömetrin valaistu mainoslaite;
  7. energiakaivo;
  8. erityistä toimintaa varten rakennettava alue, josta aiheutuu vaikutuksia ympäröivien alueiden käytölle.

Jatkossa esimerkiksi alle 30 neliömetrin varaston tai pihasaunan voisi rakentaa ilman lupaa, edellyttäen että niillä ei ole vaikutusta esim. kaupunkikuvaan tai kulttuuriympäristöön. Kaikki rakennukset kuluttaisivat jatkossakin tontille määriteltyä rakennusoikeutta ja -alaa, ja kaikessa rakentamisessa olisi noudatettava voimassa olevia säädöksiä ja määräyksiä.

Kunnilla olisi aikaa kaksi vuotta lain voimaantulosta uusia rakennusjärjestyksensä.

Kunnan rakennusvalvontaviranomainen myöntäisi jatkossakin luvan, ja esimerkiksi valitusmahdollisuudet säilyisivät ennallaan. Uutta on, että lupaa haettaisiin jatkossa sähköisesti tietomallilla.

Muuttuisivatko rakentamiseen liittyvät pätevyydet?

Nykyinen neliportainen pätevyysluokitus muuttuisi viisiportaiseksi, eli olisi jatkossa:
5. Poikkeuksellisen vaativa
4. Erittäin vaativa
3. Vaativa
2. Tavanomainen
1. Vähäinen.

Esityksen mukaan kolmella ylimmällä tasolla vaadittaisiin jatkossa ympäristöministeriön valtuuttaman toimielimen myöntämä todistus, joka esitettäisiin lupaviranomaiselle osoittamaan suunnittelijan ja vastaavan työnjohtajan riittävää kelpoisuutta. Muilla tasoilla pätevyyden tutkisi jatkossakin kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Perustellusta syystä voisi lupaviranomainen myös arvioida, riittävätkö suunnittelijan tai työnjohtajan ajankäytölliset voimavarat tehtävän suorittamiseen.

Miten laki edistää rakennusten hyvää sisäilmaa?

Yksi lain päätavoitteesta on parantaa rakentamisen laatua kautta linjan. Keinovalikoimaa on avattu aikaisemmissa vastauksissa. Parempi rakentamisen laatu ja ongelmien ehkäiseminen vaikuttaisivat suotuisasti myös rakennusten sisäilmaan.

Lisäksi suurille käyttäjämäärille tarkoitetuille muille kuin asuinrakennuksille esitetään vähintään kymmenen vuoden välein tehtävää katsastusta. Säännöllinen katsastus edistäisi turvallisuuden ohessa myös rakennusten jatkuvaa kunnossapitoa ja ylläpitoa – ja siten myös parempaa sisäilmaa.

Sisäilmastoon vaikuttavista oleellisista teknisistä vaatimuksista säädettäisiin jatkossakin ympäristöministeriön asetuksilla.

Tuleeko rakennusten käyttöön ja kunnossapitoon muutoksia?

Esityksen mukaan rakennusten käyttö- ja huolto-ohje olisi jatkossa laadittava sähköiseen muotoon. Digitaalinen käyttö- ja huolto-ohje olisi nykyistä parempi työkalun rakennuksen kunnossapitoon ja elinkaaren hallintaan. Helposti saatavilla olevat ja jaettavat, laadukkaat rakennuksen käytön, huollon ja kunnossapidon tiedot loisivat myös mahdollisuuksia kehittää uusia tuotteita ja palveluita.

Suurille käyttäjämäärille tarkoitetuille muille kuin asuinrakennuksille esitetään vähintään kymmenen vuoden välein tehtävää katsastusta, mikä edistäisi rakennusten turvallisuuden ohessa myös niiden jatkuvaa kunnossa- ja ylläpitoa.

Suosiiko laki tiettyjä rakennusmateriaaleja tai -tuotteita?

Ei suosi. Lakiesitys on materiaali- ja teknologianeutraali. Esimerkiksi rakennusten ilmastovaikutusten laskennassa käytettävä rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmä perustuu yhteiseurooppalaisiin standardeihin.

Tuleeko rakentamismääräyksiin muutoksia?

Asuntosuunnittelua koskevia määräyksiä ehdotetaan muutettavan siten, että asuin-, majoitus- ja työtilassa täytyisi olla ikkuna luonnonvalon saamiseksi. Tästä poikkeuksena työtilan valaistuksen voisi kuitenkin järjestää myös siten, että luonnonvalo kulkee sinne välillisesti toisen tilan kautta.

Tällä hetkellä laki sallii asuinhuoneistoissa yhden asuinhuoneen, johon luonnonvalo kulkee välillisesti toisen tilan kautta. Jatkossa siis luonnonvalon olisi päästävä esimerkiksi makuuhuoneeseen suoraan ikkunasta, ei välillisesti vaikkapa olohuoneen kautta.

Välillisesti määräyksiin olisi tulossa muutoksia myös muun muassa rakennuksen vähähiilisyyden arvioinnin kautta, mikä tulisi lakiesityksen mukaan säädöksiin kokonaan uutena asiana.

Rakentamismääräykset uudistettiin vuonna 2018, eikä niihin kohdistu nyt suurempia muutostarpeita.

Tuleeko rakennuksille uusia energiatehokkuusmääräyksiä?

Lakiesityksessä ei ole muutoksia nykyisiin rakennusten energiatehokkuusmääräyksiin. Suomen määräysten nykytaso noudattaa EU-sääntelyä, ja myös jatkossa on odotettavissa unionintasoista rakennusten energiatehokkuuteen vaikuttavaa sääntelyä. Sääntelyssä siirrytään kohti kokonaisvaltaista rakentamisen elinkaaritarkastelua, jossa huomioidaan myös esimerkiksi rakennusmateriaalien vaikutus rakennusten hiilijalanjälkeen.

Miten laki edistää vähähiilistä rakentamista?

Laki tekisi näkyviksi rakennusten koko elinkaaren aikaiset ilmastovaikutukset ja ohjaisi pienentämään päästöjä koko elinkaaren ajalta. Lakiin lisättäisiin olennainen tekninen vaatimus rakennusten vähähiilisyydestä.

Uusille ja laajamittaisesti korjattaville rakennuksille tulisi laatia rakentamislupaa haettaessa ilmastoselvitys. Siinä kuvattaisiin rakennusten ilmastohaitat ja -hyödyt, eli hiilijalan- ja kädenjälki, käyttäen rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmää. Menetelmä on materiaali- ja teknologianeutraali, ja se noudattaa yhteiseurooppalaisia EN- ja EN ISO -standardeja. Laskennassa tarvittavat tiedot voisi poimia rakentamisen päästötietokannasta tai ympäristöselosteista.

Tavoitteena on, että eräiden uusien rakennusten ilmastopäästöjä ohjattaisiin lainsäädännöllä vuoteen 2025 mennessä lisäämällä rakentamismääräyksiin hiilijalanjäljelle raja-arvot. Raja-arvo-ohjauksen lisäksi halutaan lisätä tietoa rakennusten ja rakentamisen ilmastovaikutuksista. Punnittu tieto eri ratkaisujen vaikutuksista rakennusten hiilijalan- ja kädenjälkeen auttaa niin suunnittelijoita, rakentajia, asukkaita kuin päättäjiä tekemään ilmaston kannalta hyviä ratkaisuja.

Muissa pohjoismaissa on käynnissä vastaava kehitys. Rakennusten ilmastoselvitykset tulevat Ruotsissa ja Norjassa käyttöön 2022 ja Tanskassa 2023. Rakennuksen hiilijalanjäljen laskenta on myös osa EU:n yhteistä kestävän rahoituksen arviointikehystä.

Ympäristöministeriön asetus rakennuksen ilmastoselvityksestä oli lausunnoilla kesä-elokuussa 2021. Asetukset vähähiilisyyden arviointimenetelmästä ja hiilijalanjäljen raja-arvoista annettaisiin myöhemmin.

Miten laki edistää kiertotaloutta?

Kiertotalous tarjoaa rakentamiseen monia mahdollisuuksia pienentää päästöjä ja säästää luonnonvaroja. Lakiesityksessä kiertotalouden periaatteet tuodaan luontevaksi osaksi rakentamisen ketjua. Lain sisältämät uudet vaatimukset rakentamisen vähähiilisyydestä, rakennusten elinkaariominaisuuksista sekä rakennus- ja purkumateriaaliselvityksestä tukevat kiertotaloutta eri tavoin.

Rakentamisen ohjaaminen vähähiiliseksi edellyttää rakennusten haitallisten ja hyödyllisten ilmastovaikutukset huomioimista jatkossa koko elinkaaren ajalta ja erityisesti materiaalivalinnoissa. Uuden rakennuksen tai laajamittaisesti korjattavan rakennuksen vähähiilisyys raportoitaisiin lupahakemukseen liitettävässä ilmastoselvityksessä. Arvioinnissa käytettäisiin asetuksessa säädettävää vähähiilisyyden arviointimenetelmää. Tämä kannustaisi käyttämään uudelleen ja kierrättämään purettuja rakennusmateriaaleja, sillä se on yksi keino pienentää rakennuksen hiilijalanjälkeä

Rakennusten elinkaariominaisuudet pitää sisällään, että uusien rakennusten olisi täytettävä vaatimukset pitkäikäisyydestä, muunneltavuudesta, korjattavuudesta sekä purettavuudesta. Rakennuksille asetettaisiin tavoitteelliset tekniset käyttöiät. Näitä vaatimuksia täsmennettäisiin ympäristöministeriön asetuksella.

Uusi laki kannustaa pitämään rakennusmateriaalit kierrossa mahdollisimman pitkään. Uusista ja purettavista rakennuksista olisi rakentamis- tai purkamislupaa haettaessa selvitettävä kaikki käytetyt ja vapautuvat materiaalit. Sähköisesti tarjolla olevat ajantasaiset tiedot helpottaisivat rakennuksen käytön aikaista ylläpitoa ja huoltoa sekä lopulta materiaalien hyödyntämistä uudelleen, kun rakennus tai sen osia puretaan. Valtakunnallisesti saatavilla olevat tiedot auttaisivat arvioimaan tarjolla olevien materiaalien määrää ja vähentäisivät tarvetta valmistaa täysin uusia materiaaleja. Tämä kehittäisi myös rakennus- ja purkumateriaalien markkinoita ja tilastointia.

Rakentaminen kuluttaa nykyisin noin puolet maapallon raaka-aineista. Rakennusmateriaalien pitäminen kierrossa säästää koskemattomia luonnonvaroja, mikä vähentää ilmastopäästöjä ja ehkäisee luontokatoa.

Tuleeko digipykälien myötä uusia velvoitteita?

Uusia velvoitteita tulee jonkin verran, mutta samalla tiedonhallinnan kokonaisuus tehostuu, kun erillisistä tietopyynnöistä, -siirroista ja -muunnoista voidaan luopua.

Tavoitteena on tehdä tiedonhallinta helpoksi ja sujuvaksi, kun tiedon tuottamisen, säilyttämisen ja käyttämisen tapoja yhdenmukaistetaan. Pidemmän aikavälin tavoitteena on, että jatkossa valtion toimijat kysyisivät tietoa kunnista vain kerran.

Nyt tehtävä uudistus luo lainsäädännöllistä kehystä rakennetun ympäristön digitalisaatiolle. Tarkempaa erillislainsäädäntöä annetaan myöhemmin vielä muun muassa valtakunnallisesta rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä, jonka kautta rakentamisen ja kaavoituksen tiedot ovat tulevaisuudessa laadukkaina ja yhteentoimivina eri toimijoiden käytettävissä. Tässä yhteydessä tullaan säätämään velvoitteita esimerkiksi tietosisällöistä, tietojen luovuttamisesta ja niiden säilyttämisestä.

Mitä hyötyä on rakennetun ympäristön digitalisaatiosta?

Digitalisaatiosta hyötyvät yksittäiset toimijat kuten rakentajat, omistajat ja yritykset, kuin koko yhteiskunta laajemminkin. Esimerkiksi:

  • Yhdyskuntasuunnittelun ja rakentamisen hiilijalanjälkeä voidaan arvioida ja seurata tarkemmin. Rakennusten ominaisuuksista kertovan tiedon avulla voi laskea koko elinkaaren aikaisen hiilijalan- ja kädenjäljen.
  • Rakennustuotteiden ja -jätteiden kiertotalousmarkkina kehittyy. Purettavasta rakennuksesta saatavien uudelleen hyödynnettävien tuotteiden ja materiaalien määrä tiedetään jo ennalta.
  • Kokonaiskuva suunnittelusta ja rakentamisesta vahvistuu, kun yhdessä palvelussa on nähtävillä, mitä on suunniteltu ja toteutettu tai mikä on sallittua.
  • Viranomaisprosessit tehostuvat – automaattinen ja standardeihin perustuva tiedonsiirto vähentää tiedon tarkistamista, siirtämistä ja muuntamista käsin. Esimerkiksi rakentamisluvan kaavanmukaisuuden tarkistus sujuvoituu.
  • Osallistumismahdollisuudet paranevat. Asukas voi saada sähköisen ilmoituksen, kun omassa ympäristössä alkaa tapahtua.
  • Rakennusten käyttö ja huolto tehostuvat ajantasaisen tiedon avulla. Korjaushistoria tarjoaa omistajalle, ostajalle tai luotottajalle paremman käsityksen kohteen laadusta ja arvosta.
  • Yritykset voivat rakentaa entistä parempia ajantasaiseen tietoon perustuvia palveluita. Rakennetun ympäristön tieto kirittää alan alustataloutta.

Miten digisäännökset vaikuttavat rakentamisen hintaan?

Rakentamisen hintaan vaikuttavat jatkossakin eniten rakennusten suunnittelussa ja toteutuksessa tehdyt ratkaisut. Tietomallimuotoinen suunnittelu muuttaa suunnittelua etupainotteisemmaksi, jolloin suunnitteluketjun alussa vaaditaan tarkempia ja yksityiskohtaisempia suunnitelmia aikaisemmassa vaiheessa. Hyödyt tästä saadaan jatkosuunnittelussa ja hankkeiden toteutuksessa.

Merkittävä osa kaavoista ja rakennuksista suunnitellaan jo nykyisin sähköisillä tietomalleilla. Lailla yhdenmukaistetaan entisestään tietomallien laadintaa ja sisältöä, mikä sujuvoittaa rakentamista.

Takaisin ylös painike