Legal Design Summit keräsi lähes 600 lakimiestä, palvelumuotoilijaa ja muuta taitajaa maailmalta Helsinkiin syyskuussa 2019. Ympäristöministeriö antoi tapahtumaan rantarakentamista koskevan pähkinän ratkaistavaksi: osallistujien tehtävänä oli muotoilla 44 tunnissa reilut ja selkeät pelisäännöt sille, miten rannoille voidaan rakentaa.
Tiedätkö emätilaperiaatteen. Sen rantarakentamisen periaatteen, jota on sovellettu Suomessa pitkään. Et tunne? No ei se mitään, ei tunne lakikaan. Se on kuitenkin siis se sääntö, jonka mukaan vuoden 1959 rantojen omistussuhteilla on suuri merkitys, kun pohditaan, kuka vielä saa rakentaa rannoilleen ja kuka ei.
Lain tulkitsijat, siis viranomaiset ja tuomioistuimet, ovat pikku hiljaa ratkaisseet rantarakentamisen yhdenvertaisuuden ongelman. Tulkitsijaa tarvitaan, kun kirjoitetussa laissa ei ole selvää sääntöä. Ratkaisut ja ratkaisuista syntyvän linjan noudattaminen ovat hallinnon ja tuomioistuimien normityötä.
Rantarakentamisen ongelma ratkeaa, kun tuntee edellisen sukupolven aikaiset omistussuhteet ja kiinteistöjaotuksen, kiinteistöjen muodostumisketjun, rantaviivan pituuden ja tyypin, rantojen luontoarvot ja teknisen rakentamiskelpoisuuden, niemien, lahtien ja saarien läpimitat tai koot, jo rakennettujen mökkien määrän ja rakentamisvuodet, alueen kaavatilanteen ja kaavamääräykset, sijaintikunnan, kunnan määräämän rantatonttien minimikoon ja – asioita, jotka eivät juuri nyt palaudu mieleeni. Asiaa voi kysyä myös suoraan kunnasta.
Pysyäkseni asiassa, joka on tänään jokseenkin hankalaa, palaan alun kysymykseeni: keksittiinkö rantarakentamisen emätilasäännöt 44 tunnissa. Keksikö kumpikaan kahdesta rantojen rakentamista Legal design Summitissa miettivästä tiimistä, tiimit nro 4 ja nro 5, emätilaperiaatetta? Ei keksinyt. (Oikeudellisen evoluution polut ovat tuntemattomat.)
Satunnaisotanta Kampista paljasti karuhkolla tavalla tiimin nro 4 jäsenille suomalaisen rantakansanluonteen. Ylevät periaatteet eivät testivaiheessa sytyttäneet ja tiimi joutui ideoimaan uusia ratkaisuja. Kansa halusi periaatteiden sijaan vain tietää, saako sille omalle rannalle rakentaa vaiko ei. Ja miten niin ei?
Oliko tiimi nro 4 lukenut jo Rinteen hallitusohjelmankin (linkki 2), tiedä häntä, mutta ratkaisu nojasi lopulta digitaalisaatioon ja tiedon avoimuuteen. Loppuratkaisussa oman rannan rakennusoikeus selvisi yksinkertaisesti klikkaamalla tonttia netin karttapalvelussa. (Pääministeri Rinteen hallitusohjelma, sivu 47: luodaan rakennetun ympäristön valtakunnallinen digitaalinen rekisteri ja tietoalusta.)
Tiimin nro 5 ratkaisu tiivistyi kolmen minuutin lavashow’hun. Laajasydäminen ja vieraanvarainen paikallisvirkamies Amerikan Yhdysvalloista palveli ja neuvotteli asiakkaansa hurmioon. Onnellinen asiakas ei ehkä saanut sitä amerikkalaista unelmaa (aina 500 m2:sta ylöspäin), jota tavoitteli, mutta puiden istuttamisen, jätevesien parhaan käsittelyn ja muiden rantaa hoitavien kompensaatioiden kautta hänelle tarjottiin valittavaksi kelpo vaihtoehtoja. (Tässäkö on kuulemismenettelyn uusi uljas tulevaisuus?, hallintolaki 34 §, linkki 3.)
Kiitos Legal Design Summit! Lakejakin voi kehittää palvelumuotoilun avulla, ihmisiä kuunnellen ja kokeillen. Laki on yksi ihmiskunnan suurista innovaatioista, hyödynnetään ja kehitetään sitä. Kuten eräs vitsikäs Summitin esitys sen kiteytti: Make Law Great Again!
Opin siemen on kylvetty, jään odottamaan ituja. Kiitos ja näkemiin.
Lue lisää:
- Linkki 1: Legal Design Summit
- Linkki 2: Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma
- Linkki 3: Hallintolaki 34 §
Helpoiten asian saa jo nyt katsottua SYKEn Liiteri-palvelusta tai Lupapiste.fi palvelusta, joissa on Suomen kaikkien kuntien Yleiskaavayhdistelmä rasterimuodossa tarjolla, jota SYKE ylläpitää yhdessä kumppaninsa kanssa. Siitähän se on helppo katsoa ihan omin silmin, että voiko siihen ja siihen kohtaan rakentaa. Ranta-asemakaavat (rasterit) vain mukaan, niin saa puuttuvat detaljikaavat mukaan tarkasteluun.